Synttärihehkutusta työn kera
Kolmetoista ja puoli tuntia ja muutama minuutti, ja sitten minä täytän 20 vuotta! Yai! Olo on vanha ja kuntokin on huono, mutta mitäpä siitä, kun saa hyvän syyn turvin juoda itsensä humalaan! :D Minun piti olla hyvin tyytyväinen tuleviin synttärilahjoihini, mutta sitten huomasinkin, että Applen iPod Nano on typerän suuri (vaikka sen pitäisikin olla nano eli pieni) ja että kaikki kännykkämallit ovat aivan älyttömiä, ja nyt kaikki onkin sitten vielä ihan hakusessa. Mutta kyllä ne sieltä tulevat, kunhan osaan päättää, mitä haluan.
Olen muuten saanut yhden työn. Ja samalla menettänyt yhden. Avustamani pyörätuolityttö meni nimittäin kihloihin eikä siis kaipaa enää apuani. Mutta sitten minulle tarjottiin satunnaisia työvuoroja Invalidiliiton palvelutalosta. Olen saliemäntä, mikä tarkoittaa sitä, että jaan ja tarjoilen ruokaa ruokasalissa ja syötän niitä, jotka eivät osaa itse syödä. Sitten lopuksi pitää siivota. Tuo on aika leppoisaa hommaa eikä yksi vuoro kestä kuin kolme ja puoli tuntia. Tosin siihen kuuluu myös kaikkea pelottavaa, kuten lääkkeiden antoa ja puhelimeen vastausta, kun kehitys- ja liikuntavammaiset soittavat asunnoistaan ja kertovat tarvitsevansa apua siihen ja siihen hommaan. En tykkää puhua puhelimessa - varsinkaan silloin, kun toinen puhuu vähän hassusti.
Nyt on muuten DBTL, ja muutaman tunnin päästä on kai suuri Paula Koivuniemi Show! Pitäisi varmaan lähteä katsomaan. Kaupunkifestarit on muuten ärsyttäviä. Keskusta on täynnä ryyppääviä nuoria ja aikuisia, ja jokirannassa ei kertakaikkiaan pysty pyöräilemään, kun siellä on niin julmetusti ihmisiä! Toisaalta en ole kyllä koskaan ollut tuolla DBTL:ssä muutakuin vähän katselemassa, joten ei pitäisi tuomita ilman perehtymistä! Hyvää musiikkia sieltä on kyllä kuulunut joka ilta, kun olen ohi pyöräillyt. :)
Mutta siis... näen suurimman osan teistä lukijoista huomenna ja tiedoksi vain, että boolia pitäisi olla. Niitä, joita en näe, en ole edes kutsunut. Missaatte mahtavan boolin, joka varmaan maistuu taas ihan viinalta. Mutta nouseepa ainakin päähän. Hiphei, nähdään!
Olen muuten saanut yhden työn. Ja samalla menettänyt yhden. Avustamani pyörätuolityttö meni nimittäin kihloihin eikä siis kaipaa enää apuani. Mutta sitten minulle tarjottiin satunnaisia työvuoroja Invalidiliiton palvelutalosta. Olen saliemäntä, mikä tarkoittaa sitä, että jaan ja tarjoilen ruokaa ruokasalissa ja syötän niitä, jotka eivät osaa itse syödä. Sitten lopuksi pitää siivota. Tuo on aika leppoisaa hommaa eikä yksi vuoro kestä kuin kolme ja puoli tuntia. Tosin siihen kuuluu myös kaikkea pelottavaa, kuten lääkkeiden antoa ja puhelimeen vastausta, kun kehitys- ja liikuntavammaiset soittavat asunnoistaan ja kertovat tarvitsevansa apua siihen ja siihen hommaan. En tykkää puhua puhelimessa - varsinkaan silloin, kun toinen puhuu vähän hassusti.
Nyt on muuten DBTL, ja muutaman tunnin päästä on kai suuri Paula Koivuniemi Show! Pitäisi varmaan lähteä katsomaan. Kaupunkifestarit on muuten ärsyttäviä. Keskusta on täynnä ryyppääviä nuoria ja aikuisia, ja jokirannassa ei kertakaikkiaan pysty pyöräilemään, kun siellä on niin julmetusti ihmisiä! Toisaalta en ole kyllä koskaan ollut tuolla DBTL:ssä muutakuin vähän katselemassa, joten ei pitäisi tuomita ilman perehtymistä! Hyvää musiikkia sieltä on kyllä kuulunut joka ilta, kun olen ohi pyöräillyt. :)
Mutta siis... näen suurimman osan teistä lukijoista huomenna ja tiedoksi vain, että boolia pitäisi olla. Niitä, joita en näe, en ole edes kutsunut. Missaatte mahtavan boolin, joka varmaan maistuu taas ihan viinalta. Mutta nouseepa ainakin päähän. Hiphei, nähdään!