ei kukaan ole koskaan luvannutkaan, että elämä olisi helppoa
Eipä ole ei! Välillä vaan miettii, että hitto minkälaista möyrintää on ollut, kuinka paljon olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja kaikenlaisista mielen möröistä. Kuinka paljon olen rajoittanut itse itseäni ja käyttänyt energiaa pelkäämiseen. Mut näin on ollut, tälläinen on historiani (tai herstoriani, eh). NÄILLÄ MENNÄÄN. Ihanaa on se, että asiat voivat muuttua, että ne ovat jo monin tavoin muuttuneet. Että pelkojen vangiksi ei tarvitse jäädä, että oppia ja kypsyä voi, vapautua voi.
Mäkin olen juossut kauheasti kaikkea ja kaikkia karkuun. Helpompi on paeta ja/tai luovuttaa, kuin kohdata vaikeat tunteet, tapahtumat tai ihmiset pohjaan asti. Olen hirveän hyvä keksimään mielessäni selityksiä, miksi jokin asia ei kannata tai miksi mistään ei voi tulla mitään. L:stakin olen yrittänyt päästää irti, voi luoja. Mutta hänen sitkeytensä, anteeksiantavuutensa ja lempeytensä ansiosta olemme voineet jatkaa (ja toki olen itsekin kyseisiä juttuja harjoittanut). Vaikka monenmoista paskaa on meillä ollut, eikä kumpikaan meistä ole pyhimys, on kaiken pohjalla rakkaus, jota on vaikea ohittaa. Ihan viime päivinäkin olen tässä ajatellut, miten paljon olen L:n kanssa (usein pakon edessä) oppinut. Ihmeellistä.
Eipä ole ei! Välillä vaan miettii, että hitto minkälaista möyrintää on ollut, kuinka paljon olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja kaikenlaisista mielen möröistä. Kuinka paljon olen rajoittanut itse itseäni ja käyttänyt energiaa pelkäämiseen. Mut näin on ollut, tälläinen on historiani (tai herstoriani, eh). NÄILLÄ MENNÄÄN. Ihanaa on se, että asiat voivat muuttua, että ne ovat jo monin tavoin muuttuneet. Että pelkojen vangiksi ei tarvitse jäädä, että oppia ja kypsyä voi, vapautua voi.
Mäkin olen juossut kauheasti kaikkea ja kaikkia karkuun. Helpompi on paeta ja/tai luovuttaa, kuin kohdata vaikeat tunteet, tapahtumat tai ihmiset pohjaan asti. Olen hirveän hyvä keksimään mielessäni selityksiä, miksi jokin asia ei kannata tai miksi mistään ei voi tulla mitään. L:stakin olen yrittänyt päästää irti, voi luoja. Mutta hänen sitkeytensä, anteeksiantavuutensa ja lempeytensä ansiosta olemme voineet jatkaa (ja toki olen itsekin kyseisiä juttuja harjoittanut). Vaikka monenmoista paskaa on meillä ollut, eikä kumpikaan meistä ole pyhimys, on kaiken pohjalla rakkaus, jota on vaikea ohittaa. Ihan viime päivinäkin olen tässä ajatellut, miten paljon olen L:n kanssa (usein pakon edessä) oppinut. Ihmeellistä.
Reply
Leave a comment