(no subject)
Miltei täysi kuu tuijottaa minua kiilusilmällään. Ja minä takas. Sähköä välillämme!
Luin äsken sitä samaa viimeperjantaista lehteä kuin eilenkin. Yhdestä lehdestä riittää viikoksi. Minikokoinen otsikko ja juttu erään sivun alareunassa: "Tutkijat: nyt alettava varautua äärimmäisiin sääilmiöihin". Jännää (siis todella, sanan kaikissa merkityksissä) nähdä, mitä tulee omana elinaikana tapahtumaan. Että minkälaista myrskyä, lämpötilaa, kuivumista ja yliläikkymistä ilmasto puskee. Ja mitä me maan pinnalla elelijät keksitään.
Joku kysyi guilty pleasureista. (Siistiä taivuttaa englantia suomex.) Väitin, etten muista sellaisia, mutta näemmä tajuan vastaukset kysymyksiinne tällee päivien viiveellä. Harjoitin juuri lehdenluvun lomassa erästä pahettani: söin friteerattuja könttejä. Vaikka pidän eniten tuoreista mauista ja vihaan yleisesti ottaen ravintoköyhää sapuskaa (kuten muovipussitettuja leipiä, valmispullapitkoja ja suurinta osaa mikroeinehistä), on säännöllisin väliajoin saatava FRITEERATTUJA ASIOITA. Mozzarellatikkuja. Cheddar-jalopenoja. Sipulirenkaita. Aijjjaijjjai. Miten tyydyttävää voikaan olla sweet chili-kastikkeeseen upotetun paistetun juuston syöminen kera siiderin tahi limun. Muistin tänään myös toisen GEEPEENI: olen kiinnostunut Miley Cyrusista. VIILTELEEKÖ MILEY? (Olin tosin puoleksi vuodeksi unohtanut M.C-perversioni, mutta onneksi netin joku random juoruotsikko viimein heitti Milzukan takaisin elämääni.) Joskus muinoin katsoin tuntitolkulla Mileyn ja ystävänsä kuvaamia kotivideoita juutuubista. Oi kuinka voi ihminen olla nuori, hemaiseva ja perky! Kaiken lisäksi Milzul on seksikäs matala ääni ja oon muutenkin varma, että hän on paheellinen naapurintyttökuorensa alla (kaikkien isoiksi kasvaneiden lapsitähtien tavoin).
Ihanaa, kun lj kevätkohisee! Aktivoijjun iteeekkki. Ja palan halusta vastata PIAN mahtaviin kysymyksiinne (joita olen varastoon haalinut).
Näin viime yönä unta, että olin raskaana. Suuri, painava vauvamaha tuntui mahtavalta. Kun lapsi alkoi syntyä, haarojeni välistä työntyi esinahkamainen ihoputkilo, jonka läpi näin vauvan pään muodon. Pienen korvan, posken ja nenän. Kun lapsi annettiin syliini, suukotin sen veristä, suloista naamaa ilosta halkeamaisillani. Olin julmetun onnellinen. Itkin ja menin viereiseen huoneeseen (ajatellen, että istukka ei tullut vielä ulos) esittelemään vauvaa (tyttöä!) perheelleni. Herätessäni tunsin oloni petetyksi: ei helvetti, ei mulla olekaan lasta. Ja jos asia on niin tulevaisuudessakin, oon kyllä surullinen.
Keväthormonit jyllännevät. Tänään töissä eräs mies tuoksui niin hyvältä, että olisin tahtonut nuolla sen ihoa. Tai edes upottaa naamani sen kaulaa vasten. Huomenna aion tehdä niin ja näin ja noin. Mut en hänelle.
Luin äsken sitä samaa viimeperjantaista lehteä kuin eilenkin. Yhdestä lehdestä riittää viikoksi. Minikokoinen otsikko ja juttu erään sivun alareunassa: "Tutkijat: nyt alettava varautua äärimmäisiin sääilmiöihin". Jännää (siis todella, sanan kaikissa merkityksissä) nähdä, mitä tulee omana elinaikana tapahtumaan. Että minkälaista myrskyä, lämpötilaa, kuivumista ja yliläikkymistä ilmasto puskee. Ja mitä me maan pinnalla elelijät keksitään.
Joku kysyi guilty pleasureista. (Siistiä taivuttaa englantia suomex.) Väitin, etten muista sellaisia, mutta näemmä tajuan vastaukset kysymyksiinne tällee päivien viiveellä. Harjoitin juuri lehdenluvun lomassa erästä pahettani: söin friteerattuja könttejä. Vaikka pidän eniten tuoreista mauista ja vihaan yleisesti ottaen ravintoköyhää sapuskaa (kuten muovipussitettuja leipiä, valmispullapitkoja ja suurinta osaa mikroeinehistä), on säännöllisin väliajoin saatava FRITEERATTUJA ASIOITA. Mozzarellatikkuja. Cheddar-jalopenoja. Sipulirenkaita. Aijjjaijjjai. Miten tyydyttävää voikaan olla sweet chili-kastikkeeseen upotetun paistetun juuston syöminen kera siiderin tahi limun. Muistin tänään myös toisen GEEPEENI: olen kiinnostunut Miley Cyrusista. VIILTELEEKÖ MILEY? (Olin tosin puoleksi vuodeksi unohtanut M.C-perversioni, mutta onneksi netin joku random juoruotsikko viimein heitti Milzukan takaisin elämääni.) Joskus muinoin katsoin tuntitolkulla Mileyn ja ystävänsä kuvaamia kotivideoita juutuubista. Oi kuinka voi ihminen olla nuori, hemaiseva ja perky! Kaiken lisäksi Milzul on seksikäs matala ääni ja oon muutenkin varma, että hän on paheellinen naapurintyttökuorensa alla (kaikkien isoiksi kasvaneiden lapsitähtien tavoin).
Ihanaa, kun lj kevätkohisee! Aktivoijjun iteeekkki. Ja palan halusta vastata PIAN mahtaviin kysymyksiinne (joita olen varastoon haalinut).
Näin viime yönä unta, että olin raskaana. Suuri, painava vauvamaha tuntui mahtavalta. Kun lapsi alkoi syntyä, haarojeni välistä työntyi esinahkamainen ihoputkilo, jonka läpi näin vauvan pään muodon. Pienen korvan, posken ja nenän. Kun lapsi annettiin syliini, suukotin sen veristä, suloista naamaa ilosta halkeamaisillani. Olin julmetun onnellinen. Itkin ja menin viereiseen huoneeseen (ajatellen, että istukka ei tullut vielä ulos) esittelemään vauvaa (tyttöä!) perheelleni. Herätessäni tunsin oloni petetyksi: ei helvetti, ei mulla olekaan lasta. Ja jos asia on niin tulevaisuudessakin, oon kyllä surullinen.
Keväthormonit jyllännevät. Tänään töissä eräs mies tuoksui niin hyvältä, että olisin tahtonut nuolla sen ihoa. Tai edes upottaa naamani sen kaulaa vasten. Huomenna aion tehdä niin ja näin ja noin. Mut en hänelle.