(no subject)
Olen puhunut tänään Volkschule-ikäisille lapsille noin viisi tuntia Suomesta. He olivat oikein vastaanottavainen yleisö, he eivät haukotelleet kuin n. 80% siitä ajasta kuin selitin jotain. Kiitos tästä.
Emilia oli täällä viikonlopun. Oli ihan kivaa. Tai no, Emilia ainakin viihtyi kovin hyvin baareissa. Lol. Perjantaina oltiin ekaks tyhmissä bileissä joiden keski-ikä oli noin 30. Sitten mentiin mäkin kautta Benille juomaan tölkkikaljaa. Hei ihmiset, nyt mä osaan avaa tölkitkin nykyään! Kyllä mää opin koko ajan. No joo, sitten mentiin toisiin bileisiin, en tuntenut ketään. Istuttiin Annan kanssa sängyllä, juotiin Ottagringiä ja poltettiin. Se oli aika huvittaa. Niin! Ja mietittiin, miten saadaan Emilialta kalja pois. Kiitos Beni, kun teit sen mein puolesta. Noin kolmen aikaan lähdettiin Bipolle pelaamaan SingStaria, se oli tuskallista. Olin jo selvä siinä vaiheessa niin ei se ollut kivaa. :D Oltiin kotona noin puoli viisi.
No lauantai vasta olikin. Yks parhaimmista känneistä, vaikka aamuyötä vähän varjostikin se, että kaveri oli sammumispisteessä ja hieman huonossa hapessa. En vaan yhtään tiedä, mitä haluan. Enkä tiedä, mitä ihmiset haluaa musta. Miksei mulla voisi olla jotain tutkaa, mikä kertoisi, mitä muut ajattelee musta? Tahdon tietää, onko kaikki pienet eleet vaan tälle kulttuurille ominaisia, vai kertooko ne todella tykkäämisestä.
Mun paras kaveri on tällä hetkellä poika. Se on kivaa. Oon aina halunnut sellasta kivaa kaveripoikaa. Parasta tässä on, että mun vierustoveri on ihan ihastunut siihen ja se mulkoilee mua toisinaan ihan hirveen pahasti kun juttelen sen kanssa. Ihastuneena on hassua, kaikki muut tytöt tuntuu olevan vihollisia ja ne, jotka on läheisiä sen ihastuksen kanssa, pitää eliminoida mahdollisimman tehokkaasti kaikki jotka on läheisiä sen ihastuksen kanssa. Huomaan sen ihan itsestänikin. Totta kai. Ei sillä, että myöntäisin olevani ihastunut yhtään keneenkään. En tietenkään.
Ja hei ihmiset. Määhän vihaan edelleen tanssimista. Sanoivat ne mitä tahansa.
Olen vähän huolissani itsestäni. Musta tuntuu ihan kummalta. Jotenkin kaipaan koko ajan sitä tunnetta, kun on juonut. (En sitä järkyttävää päänsärkyä, mikä seuraa aamulla, mutta sitä vapauttavaa tunnetta, ettei tarvi miettiä mitä tekee ja kenen kanssa tekee)
Emilia oli täällä viikonlopun. Oli ihan kivaa. Tai no, Emilia ainakin viihtyi kovin hyvin baareissa. Lol. Perjantaina oltiin ekaks tyhmissä bileissä joiden keski-ikä oli noin 30. Sitten mentiin mäkin kautta Benille juomaan tölkkikaljaa. Hei ihmiset, nyt mä osaan avaa tölkitkin nykyään! Kyllä mää opin koko ajan. No joo, sitten mentiin toisiin bileisiin, en tuntenut ketään. Istuttiin Annan kanssa sängyllä, juotiin Ottagringiä ja poltettiin. Se oli aika huvittaa. Niin! Ja mietittiin, miten saadaan Emilialta kalja pois. Kiitos Beni, kun teit sen mein puolesta. Noin kolmen aikaan lähdettiin Bipolle pelaamaan SingStaria, se oli tuskallista. Olin jo selvä siinä vaiheessa niin ei se ollut kivaa. :D Oltiin kotona noin puoli viisi.
No lauantai vasta olikin. Yks parhaimmista känneistä, vaikka aamuyötä vähän varjostikin se, että kaveri oli sammumispisteessä ja hieman huonossa hapessa. En vaan yhtään tiedä, mitä haluan. Enkä tiedä, mitä ihmiset haluaa musta. Miksei mulla voisi olla jotain tutkaa, mikä kertoisi, mitä muut ajattelee musta? Tahdon tietää, onko kaikki pienet eleet vaan tälle kulttuurille ominaisia, vai kertooko ne todella tykkäämisestä.
Mun paras kaveri on tällä hetkellä poika. Se on kivaa. Oon aina halunnut sellasta kivaa kaveripoikaa. Parasta tässä on, että mun vierustoveri on ihan ihastunut siihen ja se mulkoilee mua toisinaan ihan hirveen pahasti kun juttelen sen kanssa. Ihastuneena on hassua, kaikki muut tytöt tuntuu olevan vihollisia ja ne, jotka on läheisiä sen ihastuksen kanssa, pitää eliminoida mahdollisimman tehokkaasti kaikki jotka on läheisiä sen ihastuksen kanssa. Huomaan sen ihan itsestänikin. Totta kai. Ei sillä, että myöntäisin olevani ihastunut yhtään keneenkään. En tietenkään.
Ja hei ihmiset. Määhän vihaan edelleen tanssimista. Sanoivat ne mitä tahansa.
Olen vähän huolissani itsestäni. Musta tuntuu ihan kummalta. Jotenkin kaipaan koko ajan sitä tunnetta, kun on juonut. (En sitä järkyttävää päänsärkyä, mikä seuraa aamulla, mutta sitä vapauttavaa tunnetta, ettei tarvi miettiä mitä tekee ja kenen kanssa tekee)