Loman loppu
Näin on lomapäivät käytetty ja huomenna alkaa aherrus toden teolla.
Sitä ennen voi kuitenkin tehdä taas pienen katsauksen menneeseen viikkoon.
Erasmuspippalot viime viikolla olivat ihan ok, ja ainakin tapasin toisenkin suomalaisen tytön täällä. Hän opiskelee pelkästään ranskaa eikä siis ole varsinaisesti erasmusvaihdossa, mutta on ihan kiva, että välillä voi puhua ja kuulla suomeakin. Juhlat jäivät kuitenkin omalta osaltani melko lyhyeksi, sillä seuraavana päivänä oli aikainen lähtö Pariisiin.
Pariisi on upea, mitäpä muutakaan. Vaikka sää oli varsin vaihteleva, reissuni oli varsin onnistunut. Kävin Invalidikirkolla ja samassa yhteydessä olevilla museoilla, kävin tutustumassa Musée d'Orsayhin, syömässä latinalaiskortteleissa ja kävelemässä Louvren nurkilla. Kävin myös Versaillesin palatsissa ja puutarhassa, oopperan nurkilla ja riemukaarella katsomassa tuntemattoman sotilaan haudalla järjestettyä seremoniaa.
Alla on muutama kuva Pariisin retkeltäni.
Paljon siis kerkesin kahden päivän aikana nähdä. Vielä enemmän jäi näkemättä. Hostelli oli siisti ja toimiva, paikka oli varsin viihtyisä. Tosin talvellla matkatessa pitää varmasti valita toinen paikka, sillä wc:t ja suihkut ovat hostellin sisäpihalla ja pelkkä ajatuskin sinne menemisestä lumen keskellä paleltaa. Ja toisaalta talvi täällä taitaa olla vähän eri juttu kuin esimerkiksi viime talvena Helsingissä. Eniten kuitenkin kaipasin matkaseuraa, Pariisi on niin upea kaupunki, että sen haluaisi jakaa jonkun muun kanssa. Seuraavalla kerralla sitten.
Pariisin retkeni päätteeksi suuntasin vanhempiani vastaan Charles de Gaullen lentokentälle. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä ratatöiden takia lentoasemalle ei päässyt suorilla junilla. Käytin siis kuutta eri kulkupeliä ja aikaa noin kaksi tuntia ennen kuin pääsin perille kentälle. Jostain syystä lentokentältä ST Lazaren rautatieasemalle menimme taksilla.
Vanhempani siis viettivät muutaman päivän täällä Caenissa. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta ilmeisesti he viihtyivät täällä varsin hyvin, sillä kaupunki on kuitenkin varsin ranskalainen. Oma keittiö, tilaa kolmelle ja mahdollisuus istua esimerkiksi yhdessä pöydän ääressä ovat niitä luksustekijöitä, joita minulla ei ole omassa asunnossani, joten oli käytännöllisempää majoittua hotelli-huoneistoon. Hotelli oli varsin hyvällä paikalla minun kannaltani, sillä se on vain muutaman korttelin päässä asunnostani. Lisäksi hotelli oli lähellä raitiovaunulinjaa, joten kulkeminen paikasta toiseen sujui myös kätevästi.
Tiistaina minulla oli ohjelmassa yliopistoon kirjautuminen ja infopäivä. Aamu alkoi aamiaisella:tarjolla oli kroisantteja, mehua ja kahvia. Sitten meille jaettiin yliopiston lahjuksia. Tietokoneelle sopivan kokoiseen punaiseen salkkuun oli pakattu yliopiston historiasta kertova dvd, muistitikku ja hyödyllisistä tapahtumista ja järjestöistä kertovia papereita. Lisäksi laukkuamme täydennettiin vielä kaupungin esitteillä ja kartoilla. Aamupäivä menikin erilaisten tahojen esittelyssä.
Sitten oli vuorossa lounas. Yliopisto oli varannut yhden opiskelijaruokaloista pelkästään meille ja tarjosi lounaan. Lounaan jälkeen vuorossa oli byrokratiaosuus eli yliopistoon kirjautuminen ja opiskelijakortin hankkiminen. Meidät opastettiin oikeaan paikkaan jonottamaan. Mitään vain ei tapahtunut, ilmeisesti ilmoituksia vastaanottavat henkilöt olivat vielä lounaalla tai muuta vastaavaa. Odottelimme lähes 45 minuuttia havaitsematta mitään toimintaa. Sen jälkeen Euroopan ulkopuolelta tulevat vaihtarit pyydettiin kirjautumaan(heistä aloitettiin, sillä heitä oli vain parisen kymmentä ja heidän kirjautumisensa on hieman mutkikkaallisempaa). Odottelimme vielä jonkin aikaa, kunnes pääsimme vuoronumeroautomaatille nappaamaan numerot.
Ongelma oli vain siinä, että virkailijat eivät käyttäneet vuoronumeroita. Palvelua saivat ne, jotka olivat seuraavana virkailijan edessä olevalla tuolilla. Satunnaisesti joku virkailijoista muisti (kun joku kävi huomauttamassa asiasta), että käytössä oli vuoronumerot, jolloin he naputtivat kerralla kymmenkunta numeroa eteenpäin. Kaikesta tästä johtuen kirjautuminen oli melkoisen kaaottista. Aikamme kun katsoimme tuota touhua, päätimme tehdä niinkuin suurin osa muistakin eli painella suoraan vapautuvalle tuolille odottamaan vuoroa.
Etukäteen meille oli sanottu, että mukaan tarvitaan henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja yksi valokuva. Todellisuudessa tarvittiin henkilöllisyystodistus ja ranskalainen puhelinnumero. Kuvat otettiin paikanpäällä ja sairaanhoitokortista ei ollut minkäänlaista puhetta. Virkailija siis naputti tietomme koneelle ja nappasi kuvan, varsinaiseen operaatioon meni siis noin viisi minuuttia. Tämän jälkeen piti vielä jonottaa opiskelijakortti toiselta tiskiltä. Kaiken kaikkiaan opiskelijakortin saaminen kesti reilut kaksi tuntia.
Nyt on kuitenkin vihdoin opiskelijakortti. Huomenna alkaa sitten tietojenkäsittelynkin opinnot. Nähtäväksi jää kuinka opinnot sujuvat.
Sitä ennen voi kuitenkin tehdä taas pienen katsauksen menneeseen viikkoon.
Erasmuspippalot viime viikolla olivat ihan ok, ja ainakin tapasin toisenkin suomalaisen tytön täällä. Hän opiskelee pelkästään ranskaa eikä siis ole varsinaisesti erasmusvaihdossa, mutta on ihan kiva, että välillä voi puhua ja kuulla suomeakin. Juhlat jäivät kuitenkin omalta osaltani melko lyhyeksi, sillä seuraavana päivänä oli aikainen lähtö Pariisiin.
Pariisi on upea, mitäpä muutakaan. Vaikka sää oli varsin vaihteleva, reissuni oli varsin onnistunut. Kävin Invalidikirkolla ja samassa yhteydessä olevilla museoilla, kävin tutustumassa Musée d'Orsayhin, syömässä latinalaiskortteleissa ja kävelemässä Louvren nurkilla. Kävin myös Versaillesin palatsissa ja puutarhassa, oopperan nurkilla ja riemukaarella katsomassa tuntemattoman sotilaan haudalla järjestettyä seremoniaa.
Alla on muutama kuva Pariisin retkeltäni.
Paljon siis kerkesin kahden päivän aikana nähdä. Vielä enemmän jäi näkemättä. Hostelli oli siisti ja toimiva, paikka oli varsin viihtyisä. Tosin talvellla matkatessa pitää varmasti valita toinen paikka, sillä wc:t ja suihkut ovat hostellin sisäpihalla ja pelkkä ajatuskin sinne menemisestä lumen keskellä paleltaa. Ja toisaalta talvi täällä taitaa olla vähän eri juttu kuin esimerkiksi viime talvena Helsingissä. Eniten kuitenkin kaipasin matkaseuraa, Pariisi on niin upea kaupunki, että sen haluaisi jakaa jonkun muun kanssa. Seuraavalla kerralla sitten.
Pariisin retkeni päätteeksi suuntasin vanhempiani vastaan Charles de Gaullen lentokentälle. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä ratatöiden takia lentoasemalle ei päässyt suorilla junilla. Käytin siis kuutta eri kulkupeliä ja aikaa noin kaksi tuntia ennen kuin pääsin perille kentälle. Jostain syystä lentokentältä ST Lazaren rautatieasemalle menimme taksilla.
Vanhempani siis viettivät muutaman päivän täällä Caenissa. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta ilmeisesti he viihtyivät täällä varsin hyvin, sillä kaupunki on kuitenkin varsin ranskalainen. Oma keittiö, tilaa kolmelle ja mahdollisuus istua esimerkiksi yhdessä pöydän ääressä ovat niitä luksustekijöitä, joita minulla ei ole omassa asunnossani, joten oli käytännöllisempää majoittua hotelli-huoneistoon. Hotelli oli varsin hyvällä paikalla minun kannaltani, sillä se on vain muutaman korttelin päässä asunnostani. Lisäksi hotelli oli lähellä raitiovaunulinjaa, joten kulkeminen paikasta toiseen sujui myös kätevästi.
Tiistaina minulla oli ohjelmassa yliopistoon kirjautuminen ja infopäivä. Aamu alkoi aamiaisella:tarjolla oli kroisantteja, mehua ja kahvia. Sitten meille jaettiin yliopiston lahjuksia. Tietokoneelle sopivan kokoiseen punaiseen salkkuun oli pakattu yliopiston historiasta kertova dvd, muistitikku ja hyödyllisistä tapahtumista ja järjestöistä kertovia papereita. Lisäksi laukkuamme täydennettiin vielä kaupungin esitteillä ja kartoilla. Aamupäivä menikin erilaisten tahojen esittelyssä.
Sitten oli vuorossa lounas. Yliopisto oli varannut yhden opiskelijaruokaloista pelkästään meille ja tarjosi lounaan. Lounaan jälkeen vuorossa oli byrokratiaosuus eli yliopistoon kirjautuminen ja opiskelijakortin hankkiminen. Meidät opastettiin oikeaan paikkaan jonottamaan. Mitään vain ei tapahtunut, ilmeisesti ilmoituksia vastaanottavat henkilöt olivat vielä lounaalla tai muuta vastaavaa. Odottelimme lähes 45 minuuttia havaitsematta mitään toimintaa. Sen jälkeen Euroopan ulkopuolelta tulevat vaihtarit pyydettiin kirjautumaan(heistä aloitettiin, sillä heitä oli vain parisen kymmentä ja heidän kirjautumisensa on hieman mutkikkaallisempaa). Odottelimme vielä jonkin aikaa, kunnes pääsimme vuoronumeroautomaatille nappaamaan numerot.
Ongelma oli vain siinä, että virkailijat eivät käyttäneet vuoronumeroita. Palvelua saivat ne, jotka olivat seuraavana virkailijan edessä olevalla tuolilla. Satunnaisesti joku virkailijoista muisti (kun joku kävi huomauttamassa asiasta), että käytössä oli vuoronumerot, jolloin he naputtivat kerralla kymmenkunta numeroa eteenpäin. Kaikesta tästä johtuen kirjautuminen oli melkoisen kaaottista. Aikamme kun katsoimme tuota touhua, päätimme tehdä niinkuin suurin osa muistakin eli painella suoraan vapautuvalle tuolille odottamaan vuoroa.
Etukäteen meille oli sanottu, että mukaan tarvitaan henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja yksi valokuva. Todellisuudessa tarvittiin henkilöllisyystodistus ja ranskalainen puhelinnumero. Kuvat otettiin paikanpäällä ja sairaanhoitokortista ei ollut minkäänlaista puhetta. Virkailija siis naputti tietomme koneelle ja nappasi kuvan, varsinaiseen operaatioon meni siis noin viisi minuuttia. Tämän jälkeen piti vielä jonottaa opiskelijakortti toiselta tiskiltä. Kaiken kaikkiaan opiskelijakortin saaminen kesti reilut kaksi tuntia.
Nyt on kuitenkin vihdoin opiskelijakortti. Huomenna alkaa sitten tietojenkäsittelynkin opinnot. Nähtäväksi jää kuinka opinnot sujuvat.