Hei hei
Pakkaaminen on aina yhtä kamalaa. Siivous samaten. Saatiin jotenkin ihmeellisesti tungettua mun ja Tatun kamat autoon, niin että ovet varmaan räjähtää jossain vaiheessa siitä kauheesta tavarapaineesta.
Lähtö edessä. Hei hei uusi elämä täällä. Paluu vanhaan odottaa. Se pelottaa.
Mitä mulla on Jyväskylässä kun Noora ja Salla lähtevät? Niin iso osa siitä elämästä poistuu enkä tiedä millä korvaan ihmiset, joita ei voi korvata. Täälläkin on niitä monta, siksi olisin ehkä halunnut kesän vielä jatkuvan.
Jyväskylässä on rakkaita ihmisiä, mutta useimmat niistä täytyy jakaa muiden kanssa. Se on kahvilassa istumista, ei päätöntä kikatusta ja möhmöttämistä.
Kun oma sisko lähtee niin mitä sitten tehdään.
Täällä on eräs, jonka haluaisin pitää, joka on rakas ja korvaamaton. Toissayönä istuimme autossa, ajelimme öisessä Heinolassa ja kävelimme otsalampun kanssa pimeässä, märässä metsässä. Sade ja muta litisivät kengissä ja oli kylmä. Näytin sille paikan, jota kutsun venevajaksi mutta se ei ole se, ja vein sen laiturille, joka työntyy virtaan niin, että luulee seisovansa veden keskellä. Oli pimeää ja sumua, eikä nähnyt missä vastarannan puut loppuvat horisontissa.
Se näytti myös samantapaisen paikan toisaalta ja istuimme huoltoaseman pihassa puhumassa.
Tatu soitti, oli tullut baarista ja oli oven takana odottamassa että päästän sen sisään.
Niin, olin hakenut avaimet Tatulta siksi, että itse en ollut jaksanut lähteä muiden kanssa baariin kesuriläksiäisten jälkeen.
Tatu sanoi, että mulla on selitettävää.
Mutta enhän mä sitä olisi voinut selittää, en millään.
Heini kertoi, että eräs työkaveri oli kysynyt, että oltiinko minä ja tämä-yksi löydetty toisemme jo ennen töihin tuloa vai vasta kesän aikana.
Oikeassa se oli ollut siinä, että löydettiin toisemme kyllä, mutta ei sillä tavalla.
Lähtö edessä. Hei hei uusi elämä täällä. Paluu vanhaan odottaa. Se pelottaa.
Mitä mulla on Jyväskylässä kun Noora ja Salla lähtevät? Niin iso osa siitä elämästä poistuu enkä tiedä millä korvaan ihmiset, joita ei voi korvata. Täälläkin on niitä monta, siksi olisin ehkä halunnut kesän vielä jatkuvan.
Jyväskylässä on rakkaita ihmisiä, mutta useimmat niistä täytyy jakaa muiden kanssa. Se on kahvilassa istumista, ei päätöntä kikatusta ja möhmöttämistä.
Kun oma sisko lähtee niin mitä sitten tehdään.
Täällä on eräs, jonka haluaisin pitää, joka on rakas ja korvaamaton. Toissayönä istuimme autossa, ajelimme öisessä Heinolassa ja kävelimme otsalampun kanssa pimeässä, märässä metsässä. Sade ja muta litisivät kengissä ja oli kylmä. Näytin sille paikan, jota kutsun venevajaksi mutta se ei ole se, ja vein sen laiturille, joka työntyy virtaan niin, että luulee seisovansa veden keskellä. Oli pimeää ja sumua, eikä nähnyt missä vastarannan puut loppuvat horisontissa.
Se näytti myös samantapaisen paikan toisaalta ja istuimme huoltoaseman pihassa puhumassa.
Tatu soitti, oli tullut baarista ja oli oven takana odottamassa että päästän sen sisään.
Niin, olin hakenut avaimet Tatulta siksi, että itse en ollut jaksanut lähteä muiden kanssa baariin kesuriläksiäisten jälkeen.
Tatu sanoi, että mulla on selitettävää.
Mutta enhän mä sitä olisi voinut selittää, en millään.
Heini kertoi, että eräs työkaveri oli kysynyt, että oltiinko minä ja tämä-yksi löydetty toisemme jo ennen töihin tuloa vai vasta kesän aikana.
Oikeassa se oli ollut siinä, että löydettiin toisemme kyllä, mutta ei sillä tavalla.