(Untitled)

[cryingumbrella]

Tummeneeko nämä postaukset jatkuvasti? Pitäiskö koittaa kirjoittaa jotakin iloista päältä pakkeloitua kaketta? Onpas taas ollut päivä, eli toinen päivä pakotetulla "sairaslomalla" jonka terapeutti määräsi jo ennenkuin istuin mustavivahteiseen sinisellä kankaalla pehmustettuun tuoliin. Jotenkin kaikki vastaanotot on aina niin suomalaisia puitteineen

Comments

[cryingumbrella]

Kiitti.
Asennoituminen on suuri osa asiaa, mutta itelläkin asennoituminen tulee jatkuvien huonojen kokemuksien summasta ja jotenkin nykyään vaikea irtautua millään tavalla näistä fiiliksistä. Itelläkin on syyllisyyden tunne siitä että vajoaa kokoajan alemmas alemmas, mutta nyt ollaan jo siellä asti että tätä ei saa haluttaessa muutettua, jotenkin ei enää pysty nousemaan vaikka kannustusta ja odotuksiakin löytyy piiristä.

Joka päivä näkee puku päällä käveleviä edustavia ja kiireisen näköisiä ihmisiä kun pyöräilen kotiin, ja sitä jää miettimään että "Miten tuokin ja miksi en minä?" Meikä pyöräilee Hetan vanhalla ylä-asteen naistenfillarilla huppu silmillä ja se tuntuu varsinkin silloin alentavalta. Elämä vain ei höllää yhtään edes sen vertaa että pääsisi tota asiaakaan kohentamaan ja tuntuu että se on myös sen mukaista mitä kaikki muukin tällä hetkellä.

Totta muuten, ei kenelläkään aina voi mennä elämässä hyvin sillä se sisältää niin paljon erilaisia osa-alueita ja jotku onnistuvat toisella ja epäonnistuvat toisella. Itse olen jotakuinkin onnistunut muutamalla muulla alueella, joten ne voi kai laskea aina elämisen voitoiksi?

[mimeinen]

No niin, se on hyvä että löytyy kuitenkin jotakin positiivista! :)

"Joka päivä näkee puku päällä käveleviä edustavia ja kiireisen näköisiä ihmisiä kun pyöräilen kotiin, ja sitä jää miettimään että "Miten tuokin ja miksi en minä?""

Mitä tarkoitat tällä? Luulen ymmärtäväni perimmäisen pointin, koska itsekin saattaisin sanoa noin, mutta haluan silti tarkemmin tietää, mitä haet tällä. Mitä sinä sitten haluat elämältä? Onko mielestäsi elämänlaatu parempi, jos on hyväpalkkainen duuni ja statusta ja kaikki rullaa tasaisesti?
Vaikka saisit sen kaiken, onko se sen arvoista ja tekisikö se sinua onnelliseksi?

Huolimatta siitä, että on lukuisia pinnallisia ja materialistisia asioita joita me kaikki tavoittelemme, sisäinen rauha on ainoa asia joka saa meidät todella voimaan hyvin. Ja sitä sisäistä rauhaa ei voi millään ostaa.
Okei, kohtuullinen toimeentulo auttaa asiaa :>

[cryingumbrella]

Niin siis toi lause meinaa sitä, että toi on yksi niistä elämänalueista myös jotka eivät ole itellä kunnossa, ja toi oli vaan esimerkki yhdestä alueesta ja sen vaikutuksesta jos näen jotakin siihen liittyvää.

Materiahan ei enää nykyään vaikuta muhun millään tavalla, ainoastaan siten että jos tosiaan näen vaikka jonkin kivan levyn jossain ja tulee semmonen "Hei, tämän vois ostaa" niin se katoaa samantien sen mukana tulevan toisen ajatuksen mukana, mikä muistuttaa miten turhaa kaikki materia loppujen lopuksi on ja tuotettu tuomaan ihmisille positiivisia ym. ajatuksia joilla irtautua todellisuudesta. Eli oon hyvin tietoinen että mikään ei tule lopulta mukaan tuntemattomaan päämäärään.

Kohtuullinen toimeentulo auttaisi siinä että ei tarvisi kokoajan ajatella vielä lisäksi sitä miten huonosti menee sillä puolella ja millaisiin kiipeleihin joutuu tulevan kuukauden sisään.

Loppujen lopuksi en tiedä mikä tekisi onnelliseksi koska kokoajan on sellainen olo että oon sairas ihan myös fyysisesti vaikka mitään ei nyt vielä olla todettu koska en kai uskalla täysin jostain syystä kohdata tiettyjä asioita jotka voisivat olla liian totta jo tässä vaiheessa, eli tavallaan sitä jotain kuitenkin pelkää, vaikka välillä melkein toivoisi asioiden päättyvän.

En tiedä ymmärsitkö, mutta joitakin asioita vain ei voi täysin sanoa, niiden kanssa vain elää.