Versailles & Matenrou Opera Concert (Ästhetik Revolution in Europe Tour 2008)
(C) Versailles & Matenrou Opera
VERSAILLES & MATENROU OPERA
ÄSTHETIK REVOLUTION IN EUROPE TOUR 2008
TAVASTIA 31.3.2008
Versaillesin konsertti oli paras keikka, missä olen ikinä ollut. Täydellinen! Tässä viimein luettavaksenne konserttiselostukseni.
Päästyäni sisälle ja myyntipöydän ääreen huomasin, että melkein kaikki oheistuotteet oli jo myyty loppuun. Juliste olisi ollut hieno muisto, mutta niitä ei enää ollut. Isossa seinäkalenterissa oli kyllä kauniita, isoja kuvia, mutta oli turhan kallis.
Olin mielessäni suunnitellut meneväni parvelle katsomaan keikkaa - sieltä näkisi parhaiten kaiken, mitä lavalla tapahtuu - mutta jostain syystä parvi oli kiinni ja sinne johtavat portaatkin olivat jo täynnä ihmisiä. Asettauduin vähän taaemmas, mistä näin yleisömassan yli lavalle.
Ensimmäisenä lavalle huudettiin Matenrou Opera. Yhtye on minulle täysin vieras, mutta käsittääkseni varsin suosittu. Ainakin äänekkäimmät netinkäyttäjät tuntuivat odottavan keikkaillalta enemmän Matenrou Operaa kuin Versaillesia. Yhtyeen keulahahmo ja laulaja Sono vaikutti hyvin lämminhenkiseltä ja helposti lähestyttävältä tyypiltä niin esiintyessään kuin yleisölle jutellessaankin. Eteen yhdeksi massaksi puristautunut yleisö oli täysillä mukana. Yhden encoren jälkeen Matenrou lopetti ja Tavastian saliin laitettiin valot takaisin. Ihmiset kävivät hyötymässä vesitarjoilusta ja palasivat paikoilleen.
Versailles kutsuttiin lavalle Matenrou Operaa vähä-äänisemmin - edellinen noin tunnin mittainen esitys oli käynyt kaikkien voimille. Nyt lavalle nousi yhtye, minkä vuoksi täällä olin. Kitaristi Hizaki oli puolestaan pukeutunut yksityiskohtaiseen punaiseen, pitkähihaiseen mekkoon ja hiuksensa oli kiharoilla; basisti Jasmine Youlla oli epäsymmetrinen, näyttävä asu ja hiuksilla perhosta muistuttava höyhenkoriste; laulaja Kamijo oli pukeutunut siniseen ja kultaan. Muistan harmistuneeni siitä, että hän oli taas luopunut pitkistä kiharoistaan. Paikaltani en nähnyt kitaristi Terua ja rumpali Yukia kovinkaan hyvin, eivätkä heidän asunsa siksi jääneet mieleeni.
Joku voisi odottaa Versaillesin olevan kylmän dramaattinen yhtye teatreelisissa asuissaan, mutta tämä mielikuva pyyhittiin heti ensimmäisessä välispiikissä. Yli kymmenen vuotta vokalistina esiintynyt Kamijo oli heti keikan alusta alkaen täysin luonteva ja rento jutellessaan yleisölle. Puhui paljonkin, nauroi välillä sydämellisesti ja vaikka ymmärsin vain muutamia sanoja, niin kuuntelin täysin lumoutuneena. Hän puhui jonkun verran myös englanniksi. Tilanne oli niin rento, että Kamijon oli helppo vähän hassutellakin ("...Dinner time!" (?) ja yhtye lähti!). Monta kertaa hymyni ulottui korvasta korvaan.
Kamijon esiintyminen kappaleiden aikana oli varsin vähäeleistä; pitkälti hän vain seisoi melkeinpä sotilaallisesti ja antoi muiden soittaa tai sitten loi lisää eloa yleisöön pienellä sormen liikkeellä. Pari kertaa konsertin aikana Kamijo keskeytti laulun kuin seinään ja piteli hetken aikaa kurkkuaan. Yukia ei valitettavasti juurikaan näkynyt rumpujen takaa. Teru oli erittäin sympaattinen, hellyyttävä ja vaikutti hyvin energiseltä. Jasmine Youn esiintymiseen kuului teatreeliset, verkkaiset kädenliikkeet ja poseeraukset. Hizaki loisti lavalla melkein pelkällä kauneudellaan. Muutaman kerran yhtyeen jäsenet pyörähtivät kappaleiden aikana suunnitellusti yhtäaikaa ympäri viitat ja hameenhelmat liehuen.
Muut jäsenet poistuivat lavalta ja pelkästään Kamijo jäi vakavailmeisenä seisomaan keskelle, ottamaan vastaan yleisön loppumattomilta tuntuvat suosionosoitukset. Huuto ja aplodit loppuivat vasta, kun hän käänsi yleisölle selkänsä ja kuiskasi mikrofoniin seuraavan kappaleen nimen: "Metamorphose". Nauhalta alkoi soimaan pianoversio Kamijon ex-yhtye LAREINEn kappaleesta. En ollut osannut odottaa tätä ollenkaan, sitä että Kamijo esittäisi livenä vanhaa LAREINEa!... Tunne oli valtavan ihana ja nostalginen, sillä Metamorphose oli ensimmäisiä LAREINElta kuulemiani kappaleita. Sydämessäni oikein sykähti ja kuuntelin ensisäveliä korviini uskomatta - kyllä siinä taisi kyynel nousta silmäkulmaan. Kosketinversio oli hidas ja herkkä, Kamijo uppoutui esityksen tunnelmaan ja tulkitsi kappaleen upeasti. Yleisö heilutti hiljaa käsiä ja ruusuja, kuunteli hiiskumatta.
Jälleen suosionosoituksia. Nyt laulaja lähti ja tilalle tuli rumpali Yuki. Minä ja ehkä muukin yleisöstä luuli, että toiset jäsenet seuraisivat tietysti perässä, mutta Yukin istuuduttua soittimiensa taakse alkoi nauhalta soimaan musiikkia, eikä muita kuulunut lavalle. Yuki soitti kerta kaikkisen upean rumpusoolon ja yleisö oli jokaisen sekunnin ajan herkeämättä mukana. Rumpali sai esityksen jälkeen ansaitut suosionosoitukset.
Arvelin, että nyt jokainen esittäisi vuorollaan soolon. Rumpusoolon jälkeen bändin kaikki soittavat jäsenet olivat lavalla ja heti ensisävelistä tiesin, että nyt tulee Hizakin kitarasoolo Race wish. Se oli yhtä kaunis ja taiturimainen kuin YouTubesta aiemmin monta kertaa katsomassani videossakin. Liitän sen tähän, katsokaa itse (action alkaa siinä 1:20)! Ei sitä sanoilla osaa kuvata.
Tämän jälkeen konsertti jatkui koko bändin kokoonpanolla ja kaipaamiani kitaristi Terun ja basisti Jasmine Youn sooloja ei tullut.
Kamijo hymyili koko keikan ajan niin aidosti ja vilpittömästi, oikeastaan en ole onnellisemman näköistä ihmistä nähnyt. Viimeinen kappale oli Revenant Choir ja sen jälkeen yhtyeen oli aika lopullisesti lähteä. He melkeinpä hidastelivat, hyvästelivät yleisöään ja nauttivat jokaisesta suosionosoituksesta. Lopuksi he muodostivat rivin ja toisiaan käsistä pitäen kumarsivat. Yhä hieman viivytellen he vilkuttivat viimeisen kerran ja poistuivat lavalta.
Konsertin jälkeen jäin odottamaan bändin poikia Tavastian ovien ulkopuolelle. Oli hyvin viileä ja palelsi, mutta näin ainutkertaisen tilaisuuden vuoksi mielellään kärsikin vähän. Yli kymmenpäinen joukkomme kutistui loppupeleissä seitsemään ihmiseen. Odotuksemme palkittiin yhden ja puolen tunnin jälkeen, kun molemmat yhtyeet poistuivat ja suuntasivat ovien eteen pysäköidyille (ja parkkisakot saaneille) autoille. Tilanne olin ohi hyvin nopeasti. En ollut edes tunnistaa aurinkolaseihin sonnustautuneita jäseniä toisistaan. Ensimmäisten joukossa tullut Hizaki oli kyllä kiharakampauksessaan sataprosenttisen tunnistettava. Olisin halunnut ojentaa ruusun Versaillesille, mieluiten Kamijolle totta kai, mutta jotenkin se ei vain onnistunut. Mutta kiitokset sain sanottua ja hyvästit vilkutettua!
Matenrou Operan settilista
01. Plastic Cell
02. alkaloid showcase
03. twilight parade
04. 虚空からの手紙 (Kokuu kara no tegami)
05. sara
06. honey drop
07. 忘却セルロイド (Boukyaku celluloid)
08. 瑠璃色で描く虹 (Ruriiro de egaku niji)
-encore-
09. alkaloid showcase
Versaillesin settilista
01. The Love from a Dead Orchestra
02. Shout & Bites
03. Beast of Desire
04. zombie
05. Solitude (HIZAKI grace project)
06. SFORZANDO
07. Metamorphose (Lareine )
(08. rumpusoolo)
09. Race Wish (HIZAKI grace project)
10. Forbidden gate
11. Cradle (HIZAKI grace project)
12. SUZERAIN
13. Sympathia
14. Aristocrat's Symphony
15. The Red Carpet Day
-encore-
16. The Revenant Choir
Settilistojen lähde: JaME