(no subject)
Eka ratsastustunti takana. Minun hevonen oli Lulu, vaaleanruskea ja rauhallinen. Oli kivaa, tai nythän se on helppo sanoa, vaikka pari tuntia sitten kiljuin opettajalle, että "Pelottaa!". Hyppäsimme nimittäin esteitä, ensin minä olin innoissani, Lulu ei, sitten Lulu innostui ja minä aloin jänistää. Ope ja Lulu päättivät hypätä ja minä menin siinä sivussa mukana. Laukkaava hevonen, joka vetää korvat luimuun (tapa este!) on huimaava, vaarallinen, ihana, verenpysäyttävä... Olen ihan varma, ettei motskarilla ajossa ole vähääkään sitä vauhdin tuntua niin kuin hevosessa. Hevosella kiihdyttäessä tuntee sen lihastyön, hiestä kostuvan kaulan, hengityksen...ja vaikka kaikki menisi hyvin, olisi kuin keinussa istuisi, voi hevonen teoriassa milloin tahansa karata käsistä. Tämä on kovisten laji, jea.