Kröhh...
Juhannus jätti mulle taudin, ja tällä viikolla ei ole aikaa olla kipeänä. Puhdistamon kanssa on yksi leikkausduuni, joka on aikataulutettu tälle viikolle, ja alimiehitetyssä projektissa joustovara on huono. Töissäkin on lisäksi hommia, jotka pitäisi puskea eteen päin. Onneksi työmatkat on lyhyitä ja työ enimmäkseen koneen ääressä lojumista, joten toivottavasti kestän.
Juhannus oli muutoin oikein mukava. Mökillä köllötellessä saattoi melkein kuvitella olevansa kesälomalla. Sitä köllöttelyä tulikin sitten harrastettua paljon, sillä sää oli enimmäkseen ikävän harmaa ja nihkeä, eikä kannustanut ulkoiluun. Lisäksi Antti palasi reissusta ja lähti mukaan, joten lämmin syli vain kannusti lojumaan lisää.
(Ilona sai meidät melkein kiinni itse teossa ensimmäisenä iltana. Onneksi askeleet kuuluvat hyvin mökillä. Sen jälkeen fiilis oli välillä hieman vainoharhaista)
Niin kuin kunnon juhannukseen kuuluu, mökillä parveili taas puoli sukua. Kukaan ei onneksi onnistunut säikyttämään Anttia karkuun, ei edes äidin kummisetä, joka yritti väittää meitä aviopariksi. Taisi suurin osa väestä päätyä lopulta toteamaan, että on mun pojusta johonkin. Antti valitettavasti onnistui sairastumaan, ja heräsi viimeisenä aamuna kurkku ja pää kipeinä. Nyt on sitten kostautunut mullekin kaikki yhdessäolo.
Poltettiin kokkoa, uitiin ihan liian kylmässä vedessä, syötiin paljon hyvyyksiä, pelattiin pelejä (opin pelaamaan Carcassonnea), katsottiin telkkaria, oltiin välillä hysteerisiä ja välillä möllötettiin. Semmoinen viikonloppu.