(no subject)
Joo, no lähinnä vaan vituttaa. Miks viikossa pitää olla niin vähän päiviä, miks mun kaikki viikonloput ei voi olla vapaita, miks mul ei voi olla autoa, miks jollaan toisella ei voi olla autoa ja miks miks miks on vaan niin paljon juttuja jotka kämää ja kaatuu päälle. Miksei vaan voi onnistua? Miks pitää olla niin vaikeeta..? Silleen hei ois kiva saada tää toimimaan niin se vois ehkä toimia jatkossakin.. Mut loogisesti se ei voi toimia jatkossa jos ei sitä saa toimimaan nyt. Se on aika sellanen asia jonka kumpiki on myöntäny, et pikkuhiljaa ois kiva saada asiat toimimaan tai ei vaan oikeesti jaksa. Harvoja suhteita sitä kuitenkaan pitemmän päälle jaksaa puhelimen välityksellä pyörittää. Pikkuhiljaa seki alkaa nimittäin nyt käydä aika kuivaks. Mmm joo.. Millon kerkeet tulee tänne päin? -No tota venaas.. täs joku päivä.. Silleen illaks ehkä mahdollisesti, mut siin on se ongelma et en saa kyytiä takasin päin. -No mitään kyytejä tartte, heitetään sut aamulla sit kouluun suoraan. -Mmm.. Tai sitten ei. -Millon sä pääsisit tulemaan tännepäin silleen kunnolla? Päiväks, yöks tai viikonlopuks, eikä vaan käymään silleen et siin on muita ihmisiä. -Tota venaas venaas.. Päiväks? Joo ehkä onnistuu joskus. Yöks? Gröhöm.. Nää päästäki mut tosi mielellään sinne yöks. Ja siitä viikonlopusta.. Ku näkis ees muutaman tunnin kahestaan joku päivä, siin ois jo tavotetta tarpeeks. Voi vittu. Nii no ei se kyllä näinkään toimi, kyl sitä nyt vähän enemmän haluu ku nähä hyvällä tuurilla nopeesti kerran viikossa ehkä mahdollisesti. Paskat.
Kumpiki vaitonaisia ja vittuuntuneita. Puhutaan siitä et ei tää näinkään voi toimia. Ei vaan voi, ei se toimi näin.. Ei se vaan toimi.. Tekee mieli vaan myöntää itelleni et ei mulla ole aikaa, ei tää oo mahollista, tää on liian vaikeeta. Se on kiva kun noi ilmottaa että ne pitää huolen siitä et en tuu olemaan jatkossa viikonloppuja kotona. Tosi kiva joo kiitos.. Sehän se auttaakin tässä nyt niin paljon. Voi vitun vittu. Mitä mä teen? Mitä mä ihan oikeesti teen? Ei saatana. Mä en haluu antaa periks, en ihan oikeesti haluu. Molemmat turhautuneita ja puhelut käsittelee oikeestaan vaan sitä et ku ei kykene näkemään ja sitä että mitäs tehään. Kumpikaan ei jaksa kauaa tällasta, sehän me ollaan jo todettu. Tässä sitä sit mietitään että kuinka kauan meinaa jaksaa. Se näkee tyyliin sen exää paljon useemmin kun me nähään. Emmä mustasukkaseks rupea, antohan se sille pakit tossa viime viikonloppuna viimeks, mut vituttaa vaan kumpaakin kun ei yksinkertasesti pysty näkemään.
Ku voiski poistaa noita ongelmia siitä välistä, ku saiski toimimaan nii vois miettii jotaan muutakin välillä. Molemmat tietää, molemmat myöntää, kumpikaan ei halua ajatella.
Kumpiki vaitonaisia ja vittuuntuneita. Puhutaan siitä et ei tää näinkään voi toimia. Ei vaan voi, ei se toimi näin.. Ei se vaan toimi.. Tekee mieli vaan myöntää itelleni et ei mulla ole aikaa, ei tää oo mahollista, tää on liian vaikeeta. Se on kiva kun noi ilmottaa että ne pitää huolen siitä et en tuu olemaan jatkossa viikonloppuja kotona. Tosi kiva joo kiitos.. Sehän se auttaakin tässä nyt niin paljon. Voi vitun vittu. Mitä mä teen? Mitä mä ihan oikeesti teen? Ei saatana. Mä en haluu antaa periks, en ihan oikeesti haluu. Molemmat turhautuneita ja puhelut käsittelee oikeestaan vaan sitä et ku ei kykene näkemään ja sitä että mitäs tehään. Kumpikaan ei jaksa kauaa tällasta, sehän me ollaan jo todettu. Tässä sitä sit mietitään että kuinka kauan meinaa jaksaa. Se näkee tyyliin sen exää paljon useemmin kun me nähään. Emmä mustasukkaseks rupea, antohan se sille pakit tossa viime viikonloppuna viimeks, mut vituttaa vaan kumpaakin kun ei yksinkertasesti pysty näkemään.
Ku voiski poistaa noita ongelmia siitä välistä, ku saiski toimimaan nii vois miettii jotaan muutakin välillä. Molemmat tietää, molemmat myöntää, kumpikaan ei halua ajatella.