Hyppäämässä (tai hyppäämättä) Urjalassa 13.8. 2011
Eilen reissattiin kisoihin Urjalaan - tosin ilmoittautumisvaiheessa olin vielä luullut, että kisat ja näyttely olisivat Forssassa, ja ne olikin sitten siirretty ihan eri suunnalle. Kuulemma Forssassa oli näyttelypaikalle tehty tuplabuukkaus, ja kaniväki oli sitten taas saanut väistyä. Miten noita "tuplabuukkauksia" tuntuukin olleen erityisen paljon juuri tänä vuonna? Ovatko erilaisten vuokrattavien tilojen omistajat/toimintaa pyörittävät yhdistykset todella pelkästään niin huolimattomia vuokrauskirjanpidossaan etteivät tiedä mille päivälle ovat jo tilansa vuokranneet ja mille eivät, vai onko se heidän mielestään korrekti tapa ilmoittaa, etteivät enää aio vuokrata tilojaan eläinyhdistyksille? Minusta olisi reilumpaa vuokranantajilta ilmoittaa periaatteistaan tai ehdoistaan etukäteen, niinkuin monet jo tekevät, eikä pelkästään pompotella näyttelyiden ja kisojen järjestäjiä ympäriinsä lupailemalla ja sitten perumalla... No joo, ehkä se riittää tästä aiheesta (etenkin kun olen itse jo antanut periksi, enkä ole ollut aikoihin järjestämässä tapahtumia sisätiloihin, vaan pelkästään seurannut sivusta näitä paikanvaihdoksia syystä että "tuplabuukkaus") . Olinpahan vaan suunnitellut etukäteen, että matkalla Forssaan voisi poimia äiteenkin kyytiin ja katsomaan kisoja, tai käymään vaikka ostoksilla saman tien, mutta lopulta kisapaikka olikin sen verran eri suunnassa, ettei matkalla kuljettu sitä kautta.
Näyttely- ja kisapaikkana toimi Menosten koulu/kylätalo Urjalassa lähellä Humppilan rajaa - ja lähellä matonkudemyymälää, joka taisikin olla paikan tunnistettavin maamerkki, sen verran haasteellista tuntui olevan oikean pikkutien löytäminen matkalla sinne! Päivän aikana koulun myös ohitti ainakin kaksi leikkuupuimuria matkalla pellolle tai sieltä pois. Se on syksy nyt. En juurikaan käynyt sisällä koulussa arvioimassa tilaa näyttelytilana, kun en osallistunut näyttelyyn. (Kävin siellä vain etsimässä ensin vesipistettä, ja sitten myöhemmin perhettä, joiden ensikertalainen kani voitti tsemppipalkinnon - mutta olivatkin ehtineet jo lähteä. Aina harmittaa vähän, kun joku ensikertalainen ei saakaan palkintoaan...) Estekisa oli ulkona jääkiekkokaukalossa. Hiekkapohjaiset jääkiekkokaukalot ovat aikas hyviä ja tasaisia kisanpitopaikkoja, ja aidatkin niissä on valmiina.
Kisoihin oli osallistumassa Buddha helppoon suoraan. Jester oli mukana Buddhan seuraneitinä pitkällä matkalla, vaikkei osallistunutkaan. Buddhahan on yhden klassauspisteen päässä keskivaikeaan luokkaan pääsystä (sekä suoralla että mutkaradalla), ja tietenkin sitä yhtä pistettä suoralta lähdettiin toiveikkaina tavoittelemaan, koska Buddha on kotikentällään Kupittaalla niin reipas hyppääjä. No, tällä kertaa ei sitten kuitenkaan saatu edes tulosta :P
Kisapaikan pihassa hauskinta oli korkea heinikko, jossa Buddha huseerasi, piileskeli, teki tunneleita ja kietoi hihnansa noin miljoonaan kertaan jalkojensa ympärille mahdollisimman hankalasti. Vaikka aamu oli viileä ja Buddhaa boksista otettaessa hytisytti, ilmeisesti sille tuli auringonpaisteessa varsin nopeasti kuuma ja heinikossa oli sitten sopivasti viileämpää. Buddhaa kiukutti kamalasti, kun sen heinikointi keskeytettiin lämmittelyradalle siirtymisen vuoksi, joten se tärväsi kaikki lämmittelyesteet ja yritti karata takaisin heinikkoon joka välissä.
Varsinaiselle kilpailuradalle siirtyminen ei sujunut yhtään sen paremmin. Buddha kiukutteli, pysähteli poimimaan jokaista vihreää kortta ja ruskeaa havua maasta ja kun ne loppuivat kesken, haukkaili hiekkaa esittääkseen olevansa syömässä eikä todellakaan hyppäämässä. (Ja mikään eväs ennen radalle menoa ei kuitenkaan ollut kelvannut.) Niistä muutamasta esteestä, joille edes ehdittiin maksimiajan puitteissa, se meni läpi eikä yli. Ei auttanut kuin keskeyttää, jotta päästäisiin toiselle kierrokselle parantamaan tulosta... Toiselle kierrokselle piti vähän doupata Buddhaa katselemalla radan vierestä muiden suorituksia ja samalla korjata esteitä. Ja kyllä, Buddha oli paljon skarpimpi toisella kierroksella mitä tulee esteisiin ja ainakin hyppäsi taas muutaman. Oman vuoron odottelu kentällä oli kuitenkin tainnut venähtää liian pitkäksi, sillä Buddha oli selvästi kuumissaan jo ennen lähtöä, ja heittäytyi pitkäkseen joka esteen jälkeen. Eikä selvitty sitten tälläkään kertaa radan loppuun ennen maksimiajan täyttymistä.
Noin tulevina treenausvinkkeinä, pitäisi useamminkin käydä eri paikoissa jotta Buddha huomaa, että esteitä voi hypätä muuallakin kuin Kupittaalla, ja että esteitä on monennäköisiä ja muotoisia, eikä pelkästään niitä, mitä on Turussa. Etenkin pituusesteitä täytyy harjoitella jatkossa enemmän... Ja totta puhuen, juuri näitä kisoja varten tuli harjoiteltua lähinnä mäkijuoksulla kotipihassa eikä esteitä hyppäämällä, koska omatkin esteeni ovat vielä Sannilla edellisten Turun kisojen jäljiltä.
Buddha pääsi lepäämään ja Jester jaloittelemaan, kun epäonninen kilpailusuoritus oli ohi. Jester löysi ilokseen jonkun kanin, joka oli värinsä puolesta Buddhan ja Potterin välimuoto, muttei sitten ollutkaan tuttu...
Jossain välissä Jesterille tuli myös kova kiire takaisin boksille Buddhaa moikkaamaan - ja boksiin kurkistamisen jälkeen se heilautti häntäänsä ja säntäsi takaisin tutuille jaloittelureiteille! Jesteriä ei sentään kiinnostanut heinikossa piileskely, vaan enemmän jo valmiiksi tallatut polut.
Täytyy myöntää, että olin aika valmis lähtemään jo helpon luokan jälkeen poiskin (näyttelyihin ja muihin luokkiin osallistuneilla oli vielä piiiitkästi päivää edessään...), mutta odottelin sitten Ramin kyytiä ja käytin viimeisen odottelutunnin - puolitoista korjaamalla keskivaikean luokan esteitä. (Samalla pääsi myös käpälöimään sellaisia hienoja esteitä, joita meillä päin ei olekaan, kuten muuria ja majakkaa...)
Jokunen räpsy tuli myös otettua muista kaneista, ja tässä vähiten epätarkat ja epämääräiset...
Hannan isot kanit oli niin suloisia:
Joku tahtoo ULOS!
Lambilla on korvissaan viuhkat omasta takaa:
Urjalasta jatkettiin matkaa sitten Aseman (tai siis Ypäjänkylän) kautta Ypäjälle. Äiteen pihapatiota rajaava koristevadelmapensas (ja sieltä löytyvä siilien vesikuppi) oli kanien suosikki. Hihnoja oli kiva kietoa taas ensin kaikkien vadelmanrunkojen ja sitten omien jalkojen ympäri, niin että kanin pelastaminen joutumasta syvemmälle pusikkoon (ja kompuroimasta hihnoihinsa) oli mahdollisimman hankalaa. Jester tosin yritti avustaa jyrsimällä pontevasti ensin omaansa ja sitten Buddhan hihnaa...
Toivon, että tämän kuvan oudot sävyt johtuvat linssiin osuneesta auringonpaisteesta eivätkä esimerkiksi siitä, että linssissä olisi jotain kakkaa, oli meinaan viimeinen kuva, jonka sain otettua ennen kuin akku sammahti.
(Kuten näkyy, kokeilen nyt kuvien postaamista Flickristä, koska sen pitäisi olla Linux-ystävällinen kuvapalvelu. Tosin Flickr kuulemma näyttää aina vain 200 viimeisintä kuvaa, joten kovin pitkään se ei varmastikaan blogin kuvapalveluna toimi. En tiedä mahtuuko sinne edes kaikki viime syksyltä postaamatta jääneet kuvat...)
Näyttely- ja kisapaikkana toimi Menosten koulu/kylätalo Urjalassa lähellä Humppilan rajaa - ja lähellä matonkudemyymälää, joka taisikin olla paikan tunnistettavin maamerkki, sen verran haasteellista tuntui olevan oikean pikkutien löytäminen matkalla sinne! Päivän aikana koulun myös ohitti ainakin kaksi leikkuupuimuria matkalla pellolle tai sieltä pois. Se on syksy nyt. En juurikaan käynyt sisällä koulussa arvioimassa tilaa näyttelytilana, kun en osallistunut näyttelyyn. (Kävin siellä vain etsimässä ensin vesipistettä, ja sitten myöhemmin perhettä, joiden ensikertalainen kani voitti tsemppipalkinnon - mutta olivatkin ehtineet jo lähteä. Aina harmittaa vähän, kun joku ensikertalainen ei saakaan palkintoaan...) Estekisa oli ulkona jääkiekkokaukalossa. Hiekkapohjaiset jääkiekkokaukalot ovat aikas hyviä ja tasaisia kisanpitopaikkoja, ja aidatkin niissä on valmiina.
Kisoihin oli osallistumassa Buddha helppoon suoraan. Jester oli mukana Buddhan seuraneitinä pitkällä matkalla, vaikkei osallistunutkaan. Buddhahan on yhden klassauspisteen päässä keskivaikeaan luokkaan pääsystä (sekä suoralla että mutkaradalla), ja tietenkin sitä yhtä pistettä suoralta lähdettiin toiveikkaina tavoittelemaan, koska Buddha on kotikentällään Kupittaalla niin reipas hyppääjä. No, tällä kertaa ei sitten kuitenkaan saatu edes tulosta :P
Kisapaikan pihassa hauskinta oli korkea heinikko, jossa Buddha huseerasi, piileskeli, teki tunneleita ja kietoi hihnansa noin miljoonaan kertaan jalkojensa ympärille mahdollisimman hankalasti. Vaikka aamu oli viileä ja Buddhaa boksista otettaessa hytisytti, ilmeisesti sille tuli auringonpaisteessa varsin nopeasti kuuma ja heinikossa oli sitten sopivasti viileämpää. Buddhaa kiukutti kamalasti, kun sen heinikointi keskeytettiin lämmittelyradalle siirtymisen vuoksi, joten se tärväsi kaikki lämmittelyesteet ja yritti karata takaisin heinikkoon joka välissä.
Varsinaiselle kilpailuradalle siirtyminen ei sujunut yhtään sen paremmin. Buddha kiukutteli, pysähteli poimimaan jokaista vihreää kortta ja ruskeaa havua maasta ja kun ne loppuivat kesken, haukkaili hiekkaa esittääkseen olevansa syömässä eikä todellakaan hyppäämässä. (Ja mikään eväs ennen radalle menoa ei kuitenkaan ollut kelvannut.) Niistä muutamasta esteestä, joille edes ehdittiin maksimiajan puitteissa, se meni läpi eikä yli. Ei auttanut kuin keskeyttää, jotta päästäisiin toiselle kierrokselle parantamaan tulosta... Toiselle kierrokselle piti vähän doupata Buddhaa katselemalla radan vierestä muiden suorituksia ja samalla korjata esteitä. Ja kyllä, Buddha oli paljon skarpimpi toisella kierroksella mitä tulee esteisiin ja ainakin hyppäsi taas muutaman. Oman vuoron odottelu kentällä oli kuitenkin tainnut venähtää liian pitkäksi, sillä Buddha oli selvästi kuumissaan jo ennen lähtöä, ja heittäytyi pitkäkseen joka esteen jälkeen. Eikä selvitty sitten tälläkään kertaa radan loppuun ennen maksimiajan täyttymistä.
Noin tulevina treenausvinkkeinä, pitäisi useamminkin käydä eri paikoissa jotta Buddha huomaa, että esteitä voi hypätä muuallakin kuin Kupittaalla, ja että esteitä on monennäköisiä ja muotoisia, eikä pelkästään niitä, mitä on Turussa. Etenkin pituusesteitä täytyy harjoitella jatkossa enemmän... Ja totta puhuen, juuri näitä kisoja varten tuli harjoiteltua lähinnä mäkijuoksulla kotipihassa eikä esteitä hyppäämällä, koska omatkin esteeni ovat vielä Sannilla edellisten Turun kisojen jäljiltä.
Buddha pääsi lepäämään ja Jester jaloittelemaan, kun epäonninen kilpailusuoritus oli ohi. Jester löysi ilokseen jonkun kanin, joka oli värinsä puolesta Buddhan ja Potterin välimuoto, muttei sitten ollutkaan tuttu...
Jossain välissä Jesterille tuli myös kova kiire takaisin boksille Buddhaa moikkaamaan - ja boksiin kurkistamisen jälkeen se heilautti häntäänsä ja säntäsi takaisin tutuille jaloittelureiteille! Jesteriä ei sentään kiinnostanut heinikossa piileskely, vaan enemmän jo valmiiksi tallatut polut.
Täytyy myöntää, että olin aika valmis lähtemään jo helpon luokan jälkeen poiskin (näyttelyihin ja muihin luokkiin osallistuneilla oli vielä piiiitkästi päivää edessään...), mutta odottelin sitten Ramin kyytiä ja käytin viimeisen odottelutunnin - puolitoista korjaamalla keskivaikean luokan esteitä. (Samalla pääsi myös käpälöimään sellaisia hienoja esteitä, joita meillä päin ei olekaan, kuten muuria ja majakkaa...)
Jokunen räpsy tuli myös otettua muista kaneista, ja tässä vähiten epätarkat ja epämääräiset...
Hannan isot kanit oli niin suloisia:
Joku tahtoo ULOS!
Lambilla on korvissaan viuhkat omasta takaa:
Urjalasta jatkettiin matkaa sitten Aseman (tai siis Ypäjänkylän) kautta Ypäjälle. Äiteen pihapatiota rajaava koristevadelmapensas (ja sieltä löytyvä siilien vesikuppi) oli kanien suosikki. Hihnoja oli kiva kietoa taas ensin kaikkien vadelmanrunkojen ja sitten omien jalkojen ympäri, niin että kanin pelastaminen joutumasta syvemmälle pusikkoon (ja kompuroimasta hihnoihinsa) oli mahdollisimman hankalaa. Jester tosin yritti avustaa jyrsimällä pontevasti ensin omaansa ja sitten Buddhan hihnaa...
Toivon, että tämän kuvan oudot sävyt johtuvat linssiin osuneesta auringonpaisteesta eivätkä esimerkiksi siitä, että linssissä olisi jotain kakkaa, oli meinaan viimeinen kuva, jonka sain otettua ennen kuin akku sammahti.
(Kuten näkyy, kokeilen nyt kuvien postaamista Flickristä, koska sen pitäisi olla Linux-ystävällinen kuvapalvelu. Tosin Flickr kuulemma näyttää aina vain 200 viimeisintä kuvaa, joten kovin pitkään se ei varmastikaan blogin kuvapalveluna toimi. En tiedä mahtuuko sinne edes kaikki viime syksyltä postaamatta jääneet kuvat...)