(no subject)
Eipä minulla nyt oikeastaan kummempia. On vain niin kovin tylsää kuluttaa näitä hyppiksiä neljännen ja seiskatunnin välillä. Ja pistänpä nyt tällekin päivälle jonkinlaisen tajunnanvirta-merkinnän, kun varmaan en viikonloppuna tänne sitten pahemmin kirjoittele.
Tänään Kirkkonummelle. Oon iloinen, mutta en ihan niin hyperextaasissa kuin viime viikonloppuna. Johtuen osittain siitä että Jori ilmoitti ettei olekaan tulossa. Syyksi hän sanoi rahan uupumisen, mutta epäilen että taustalla on kenties jotain muutakin enkä sitten pahemmin häntä painostanut. Sellainen on loppujenlopuksi hyvin typerää, toiselle kiusallista ja yleensä tuloksettomuudessaan turhaa. Osaammehan me pitää hauskaa ilman Joriakin :) Tuosta tuli oudon mielleyhtymän kautta mieleen laivalla esiintynyt tanssiorkesteri The Goodtimers! Oh shit! :D
Kutsuin tänään synttäreilleni niitäkin ihmisiä jotka eivät lue journalia, kuten Jonnan ja Jenni Sumiloffin. Teki mieli kutsua hänetkin vaikka ei ollakaan tunnettu kuin muutama viikko ja nekin hyvin pinnallisesti. Jenni vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä tyypiltä ja kun hän nyt kuitenkin enemmän tai vähemmän kulkee "meidän porukassa" ois tosi ikävää jättää hänet kutsumatta. On aina hyvä saada uudet kasvot juhlijoiden joukkoon. :)
Vanhentuneet keksit on laitettu julkisesti tarjolle pitkin koulua. Eihän niitä enää myydäkään voi. Suureksi ilokseni keksejä on osattu käyttää oikein, ne on olleet pöydällä esillä n. 2 tuntia ja jo niitä löytyy koulutusoppaiden ym. kalliiden koulun omaisuutta olevien kirjojen välistä. Sitten Minna, joka on yläkerran yleissiisteysvastaava sai kerätä sen sieltä ja viedä roskiin. Kuten hän totesi: "Mua ei naurata." Sinänsähän tuo oli tosi pieni juttu mutta se kertoo ehkä jotain siitä miten ylipäänsä on ehkä turhaa kuvitelmaa että lukiolaiset olisivat lainkaan sen kypsempiä kuin esim. esikoululaiset. Tai, ainakaan osa. En haluaisi osoitella ketään sormella mutta joskus on rasittavaa tuollainen päätön toiminta, varsinkin kun se ei aina edes kohdistu elottomiin kekseihin ja kirjoihin vaan ihka-aitoihin ihmisiin. Kun minusta lytistynyt suklaakeksi kirjan välissä ei edes ole huumoria. Voinpa tosin olla väärässäkin. Jotkut ottavat tästä varmaan nokkiinsa mutta kirjoitinpa nyt ajatuksiani. Jotka eivät tainneet yllättää suoranaisesti ketään.
Tänään Kirkkonummelle. Oon iloinen, mutta en ihan niin hyperextaasissa kuin viime viikonloppuna. Johtuen osittain siitä että Jori ilmoitti ettei olekaan tulossa. Syyksi hän sanoi rahan uupumisen, mutta epäilen että taustalla on kenties jotain muutakin enkä sitten pahemmin häntä painostanut. Sellainen on loppujenlopuksi hyvin typerää, toiselle kiusallista ja yleensä tuloksettomuudessaan turhaa. Osaammehan me pitää hauskaa ilman Joriakin :) Tuosta tuli oudon mielleyhtymän kautta mieleen laivalla esiintynyt tanssiorkesteri The Goodtimers! Oh shit! :D
Kutsuin tänään synttäreilleni niitäkin ihmisiä jotka eivät lue journalia, kuten Jonnan ja Jenni Sumiloffin. Teki mieli kutsua hänetkin vaikka ei ollakaan tunnettu kuin muutama viikko ja nekin hyvin pinnallisesti. Jenni vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä tyypiltä ja kun hän nyt kuitenkin enemmän tai vähemmän kulkee "meidän porukassa" ois tosi ikävää jättää hänet kutsumatta. On aina hyvä saada uudet kasvot juhlijoiden joukkoon. :)
Vanhentuneet keksit on laitettu julkisesti tarjolle pitkin koulua. Eihän niitä enää myydäkään voi. Suureksi ilokseni keksejä on osattu käyttää oikein, ne on olleet pöydällä esillä n. 2 tuntia ja jo niitä löytyy koulutusoppaiden ym. kalliiden koulun omaisuutta olevien kirjojen välistä. Sitten Minna, joka on yläkerran yleissiisteysvastaava sai kerätä sen sieltä ja viedä roskiin. Kuten hän totesi: "Mua ei naurata." Sinänsähän tuo oli tosi pieni juttu mutta se kertoo ehkä jotain siitä miten ylipäänsä on ehkä turhaa kuvitelmaa että lukiolaiset olisivat lainkaan sen kypsempiä kuin esim. esikoululaiset. Tai, ainakaan osa. En haluaisi osoitella ketään sormella mutta joskus on rasittavaa tuollainen päätön toiminta, varsinkin kun se ei aina edes kohdistu elottomiin kekseihin ja kirjoihin vaan ihka-aitoihin ihmisiin. Kun minusta lytistynyt suklaakeksi kirjan välissä ei edes ole huumoria. Voinpa tosin olla väärässäkin. Jotkut ottavat tästä varmaan nokkiinsa mutta kirjoitinpa nyt ajatuksiani. Jotka eivät tainneet yllättää suoranaisesti ketään.