Nov 23, 2008 09:10
Useamman kuukauden aikana tässä olen huomannut, ettei juominen kannata. Hirveästi en ole sitä harrastanutkaan, mutta tarpeeksi näemmä, että pystyn sanomaan näin. En osaa juoda tarpeeksi. Kroppa/mieli alkaa jossain vaiheessa sanoa, ettei nyt enää kiinnosta, lopettele. Ja minä lopetan. Sanon kavereille moi, vilkutan ja lähden kotia. Pääsen sänkyyn, pyörin siinä useamman tuntia, huono-oloisena, kuumeisena, kunnes vihdoin nukahdan. Lyhyet unet, herään ja koko päivä menee kroppa/mieli turtana. Mikään ei kiinnosta. Juujuu, krapula ja niin edelleen. Mutta ei. Sen unen mitä saan, niin sitä myös arvostan kovasti. Se on mukava osa elämää, se rentouttaa ja antaa energiaa. En kovin monena päivänä kuukaudessa haluaisi mennä tekemään siitä epämukavaa elämystä.
Joten, hiljakseen pääteltyä, lopettelen juomisen kokonaan. En oikeastaan tarvitse sitä, jutut on hauskoja muiden kanssa ihan näinkin.
Kello lähenee kymmentä, muistelen aikatauluja ja alan tekemään lähtöä.
Kaverit heti ensimmäisenä ilmoittaa "Mitä, ootko lähdössä? Eeeih, jää nyt vielä hetkeksi aikaa?" "Eikun tosta menee viimeiset bussit kohta, yritän niihin mennä" "no homo sitte.."
Olen kuullut tätä aika paljon lähiaikoina. Ei se minua niin haittaa, mutta toivoisin ettei tulisi sitä huonoa omatuntoa siitä, että lähtee aikaisemmin kotia.
En halua kuulostaa vihamieliseltä tai veemäiseltä tyypiltä, mutta ihan oikeasti. Kun en juo paljoa, niin en jaksa myöskään pidemmän päälle jäädä porukkaan. Ihmiset humaltuvat enemmän kuin minä, saattaa mennä kymmeniä minuutteja (vaikka isommalla porukalla ollaan), että joku puhuu minulle ohimennen ja suurin osa siitä on joko a) lasista katsetta ja humalaista hymyä (ja siihen se sitten jääkin, puhumista ei tarvita) b) vailla ymmärrystä olevaa katsetta ja ilmiselvästi kovaa mietintää mistä voi puhua c) avautumista elämästään/henkilöstä/työstä/panokaverista, mikä siinä mättää ja miksi elämä on perseestä tai sitten d) halailua. Viimeinen kohta ei niin haittaa, ne toiset alkaa olla jo vähän väsyneitä.
Voin keskustella ihmisen kanssa niiden elämästä kun he ovat selvinpäin, siinä voi saadakin jotain kommenttia ja apua väliin. Humalassa ei niinkään.
Mutta oikeasti, minua ei siellä joukossa tarvita. Vaikka olisinkin hauskaa seuraa ja heittäisin one-linereitä välillä, niin teillä on aivan yhtä hauskaa ilman minua. Pidemmän päälle sitä poissaoloa ei huomaa.
------
Okei, saattaa osittain olla, että kaikki tämä on päässäni. Yli puolet lähisuvustani on jotenkin ongelmissa viinan käytön kanssa ja sen valitettavan hyvin huomaa. En itse haluaisi mennä siihen änkyräkuntoon, mihin he menevät. Jonka jälkeen jälleen kerran, solvaavat joko minua tai sitten sättivät itseään "kun ovat niin huonoja persoonia" (mutteivät kuitenkaan tee asialle mitään). En halua kulkea suvun polkuja siinä mielessä. En polta, ei ole koskaan kiinnostanut. Huumeita en ole koskaan käyttänyt, ne ovat omasta mielestäni tarpeetonta kamaa. En juo kahvia kovinkaan usein, ehkä kerran kaksi kuukaudessa latten muodossa.Onhan minullakin syntini, mutta viina/tupakka/huumet eivät siihen kuulu.
Ei vain jaksaisi selittää kaikille "miksei käytä viinaa/tupakkaa/huumeita". Pitää olla syy, että se ymmäretään. Kaikkihan haluaa olla sekaisin, right?
No, minä olen jo. En tarvitse lisäaineita siihen. :P
Eli siis, tämä kaikki ei silti tarkoita, ettenkö osaisi pitää hauskaa :)
-------
Kaikki tämä lähti siis siitä, että otin yhden drinkin pippaloissa, nukuin neljä tuntia ja heräsin. Enkä enää unta saa. Tulee taas nukuttua päikkärit, vaikkei haluaisi. :/