The mind revealing itself to itself
Kesä on ollut hullu. Taas yksi, aina niin erilainen. En ole oikeastaan kokenut minkäänlaista tarvetta tänne kirjoittamiseen tai minkään ajatuksen erityiseen pyörittelyyn kirjallisessa muodossa, vaikka monesta asiasta olen miettinyt että tästä varmaan pitäisi jotain kirjoittaa. Edistymistä vai taantumista? En tiedä, enkä juuri välitä. Kaikki on vain jotenkin niin kirkasta, ettei ole kiinnostusta mihinkään jatkuviin kriittisiin analyyseihin. Miksi tuhlata energiaa, kun kaiken ideana on kuitenkin elämästä selviäminen keinolla millä hyvänsä? Ehkä vain olen laiskistunut? Ehkä olen menettämässä kiinnostukseni henkiseen täydellistymiseen? Tai ehkä olen vain sokeutunut Tyhjyydestäni niin kuin kristitty Jumalastaan.