Silver sleep lodge
Olin tuossa pari päivää sitten Sur-rurin keikalla Teatterilla. Yllättävän hyvä bändi, paljon synkempää kamaa mitä luulinkaan. Keikka synnytti paljon pieniä ajatuksen sirpaleita, joita yritin parhaani mukana kirjoitella ylös puhelimeni viestimuistiin keikan aikana jatkojalostusta varten. Nimittäin silloin kun ajatustulitus alkaa, niin suurin osa ajatellusta katoaa heti teille tietämättömille sen jälkeen kun vanha ajatus siirtyy syrjään uuden tieltä mielen näyttämöllä.
Tuli tuolla myös taas huomattua kuinka paljon kuulenkaan väärin lyriikoita, mutta silti mieleni kuitenkin jotenkin aina täydentää kuullun jollain tavalla¹. Syntyy paljon loistavia juttuja, mutta sitten kun niistä kertoo muille, niin he sanovat että eihän se tyyppi niin ja niin laulanut. Mitä sitten? Minua ei tavallaan edes kiinnosta mitä joku sanoi, sillä kuulin ja tulkitsin sen siltikin miellyttävällä tavalla (kuulin sen mitä halusinkin kuulla?). Taiteessa se subjektiivinen tulkinta, syntyipä se sitten oikein havaitusta ärsykkeestä tai ei, on minulle kuitenkin se kaikkein tärkein juttu.
Mmm, lähiaikoina on kyllä tapahtunut monta muutakin jännittävää ja hienoa juttua aina teurastamon raunioiden tutkimisesta muutamien vanhojen valokuvaideoiden toteuttamiseen. Pitäisi hoitaa vielä se yksi viimeinen tentti pois jaloista, jonka jälkeen voisi aloittaa viettämään kesälomaa köyhänä ja mitättömänä, mutta vapaana.
¹) "Tänään ei voi vapautua"
"Kuoleman tuoksulintu"
"Tuhosit minut uneen"