Apr 26, 2011 02:08
Jätin H:n.
Aladdin taas on tehnyt mulle selväksi, ettei kiinnosta. En kuitenkaan usko
särkeväni sen kanssa sydäntäni, etenkin siksi, että se ei ole mun kanssa oma itsensä.
En pääse loppujen lopuksi kovin lähelle sitä, sillä se ei päästä. Enkä voi taata etteikö se muuttaisi mieltään jossain vaiheessa. En usko että yrittäminen on riskaabelia.
Tilanne on kuitenkin jokseenkin tulenarka, sillä minun on jatkuvasti varottava, etten
näytä tunteitani. Jos ne alkaisivat näkyä, koko juttu loppuisi siihen (ellei ole jo loppunut, sillä mistä tiedän, mitä olen jo tiedostamattani näyttänyt?). Tämä on jokseenkin paradoksaalista: päästäkseni jonkun lähelle minun on teeskenneltävä välinpitämätöntä. Naurettavaa.