(no subject)
Olen myös yksinäinen. Sillä tavalla yksinäinen, että kestäisin kyllä tämän yksinolemisen ja kontaktittomuuden määrän, mutta en sen laatua. Parempi laatu olisi se, että tietäisin, että on ihmisiä, on joku tai joitakuita jotka ovat olemassa ja ovat ystäviä, joille voi kertoa mitä vain ja olla oma itsensä ja soittaa koska tahansa. Että olisi jotain pysyvää ja syvää ja sellaista että tietää että se on olemassa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä tai ainakin uskoo niin ja tietää että se usko on yhteinen. Että välittämisen ja tarvitsemisen määrä olisi tasan. Että kaikki ihmissuhteet eivät olisi väliaikaisia, sellaisia jotka kestävät vain kunnes toiselle osapuolelle ilmaantuu jotain parempaa. Kaipaan sellaista asiaa kuin paras ystävä tai parhaat ystävät. Hulluinta on se, ettei se ehkä ole ollenkaan mahdollista. Mikon jälkeen olen ollut vain kuori, vain tyhjä, vain joku. En minä. Ei minua enää ole, Mikko repi minut irti itsestäni ja eloon jäi vain se kameleontti-kulissinvaihtaja-kuori joka on niin taitava että joskus uskon sitä itsekin. Joskus uskon itsekin, että pärjään. Joskus uskon itsekin, että näin on ihan hyvä.