Eniten vituttaa kaikki
Viime viikolla mulla oli joku amatöörin maanisdepressio; joka toinen päivä olin surkea ja ihan maassa, joka toinen päivä maailman tuleva valtias ja vitun siisti tyyppi. Tällä viikolla ohjelmassa sitten vitutusta.
Kävin tänään Tarjoustalossa ostamassa lamppuja. Siellä oli todella hyvä tarjous, mutta koska tuotteet oli siihen lätyskään merkitty vaillinaisesti, poimin hyllystä osittain väärät kamat. Kassalla asiaa selviteltiin ja olin niin tolkuttoman kyrpä otsassa, etten sitten ostanut mitään. Oma reaktio nauratti jo kaupasta ulos marssiessa; pinna piti sen verran, etten sentään vittuillut myyjälle, koska eihän se lappu todennäköisesti sen kirjoittama ole, mutta lollauttaa silti jälleen kerran tyhmissä asioissa tinkimätön raivari. Jos ei homma mene niin kuin luulin, haistakaa paska, en leiki ollenkaan. Useinhan se menetys on ihan vaan omani, harvemmin uskon päätökseni edes kiinnostavan ketään, mutta joku outo vammaisuus kompromissien tekemiseen nostaa kyllä tuollaisissa tilanteissa päätään. Erityisen hupaisaa siinä on tietty se, että esimerkiksi parisuhteessa olen sitten käsittämättömän kärsivällinen ja valmis kompromisseihin usein liiankin pitkään. Tasapainoa ja järkeä... ööh, mistä niitä sais?
Mutta vittu jos se tarjous koskee vain niitä isokantaisia lamppuja, voisitteko saatana merkitä sen siihen kylttiin?! Otin oikeaa merkkiä ja oikeita watteja, mistä helvetistä olisin voinut päätellä vain tiettyjen mallien kuuluvan tarjouksen piiriin kun siitä ei ollut vittu mitään informaatiota?!
Huomenna sitten hakemaan niitä lamppuja uudestaan, prkl. Vitusti edullisempaa kuin missään muualla. Tosin ärsyttää myös se, että tarjoushintaan 5€ saa kolme pakettia lamppuja, kun minä olisin halunnut ainoastaan kaksi. Okei kulutustavaraa, onpahan sitten vuosiksi eteenpäin, mutta kyseisessä lafkassa asioiminen saa mut vähän huonovointiseksi noine massatarjouksineen. Jos kyseessä olisi tomaatit tai joku muu vastaava tuote, olisin varmaan ainoastaan ilahtunut paljousalennuksesta, mutta kun jotkut halogeenilamput kestää muutenkin ikuisuuden, niin niiden hamstraaminen tuntuu vitun nuijalta.
Joo, First World Problems indeed, oikein sitä itseään. On vitun sairasta, että kevyen kukkaron shoppailijan pitää haalia ylimääräistä tavaraa säästääkseen rahaa.
Kävin tänään Tarjoustalossa ostamassa lamppuja. Siellä oli todella hyvä tarjous, mutta koska tuotteet oli siihen lätyskään merkitty vaillinaisesti, poimin hyllystä osittain väärät kamat. Kassalla asiaa selviteltiin ja olin niin tolkuttoman kyrpä otsassa, etten sitten ostanut mitään. Oma reaktio nauratti jo kaupasta ulos marssiessa; pinna piti sen verran, etten sentään vittuillut myyjälle, koska eihän se lappu todennäköisesti sen kirjoittama ole, mutta lollauttaa silti jälleen kerran tyhmissä asioissa tinkimätön raivari. Jos ei homma mene niin kuin luulin, haistakaa paska, en leiki ollenkaan. Useinhan se menetys on ihan vaan omani, harvemmin uskon päätökseni edes kiinnostavan ketään, mutta joku outo vammaisuus kompromissien tekemiseen nostaa kyllä tuollaisissa tilanteissa päätään. Erityisen hupaisaa siinä on tietty se, että esimerkiksi parisuhteessa olen sitten käsittämättömän kärsivällinen ja valmis kompromisseihin usein liiankin pitkään. Tasapainoa ja järkeä... ööh, mistä niitä sais?
Mutta vittu jos se tarjous koskee vain niitä isokantaisia lamppuja, voisitteko saatana merkitä sen siihen kylttiin?! Otin oikeaa merkkiä ja oikeita watteja, mistä helvetistä olisin voinut päätellä vain tiettyjen mallien kuuluvan tarjouksen piiriin kun siitä ei ollut vittu mitään informaatiota?!
Huomenna sitten hakemaan niitä lamppuja uudestaan, prkl. Vitusti edullisempaa kuin missään muualla. Tosin ärsyttää myös se, että tarjoushintaan 5€ saa kolme pakettia lamppuja, kun minä olisin halunnut ainoastaan kaksi. Okei kulutustavaraa, onpahan sitten vuosiksi eteenpäin, mutta kyseisessä lafkassa asioiminen saa mut vähän huonovointiseksi noine massatarjouksineen. Jos kyseessä olisi tomaatit tai joku muu vastaava tuote, olisin varmaan ainoastaan ilahtunut paljousalennuksesta, mutta kun jotkut halogeenilamput kestää muutenkin ikuisuuden, niin niiden hamstraaminen tuntuu vitun nuijalta.
Joo, First World Problems indeed, oikein sitä itseään. On vitun sairasta, että kevyen kukkaron shoppailijan pitää haalia ylimääräistä tavaraa säästääkseen rahaa.