MINÄ JA MARGARETA (osa 21)

[catharinal]

Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelän kunnianosoitus ystävälleen Albaharille on helmi (tai simpukka). Se on semioottinen tila ja tutkimusmatka, jonka ulottuvuuksien nuuskimiseen lukija voi uppoutua - ja päälle päätteeksi löytää toimintansa ennakoituna tekstistä. Se on erikoinen ja viettelevä teos, joka vaikuttaa reseptoreihin tehokkaasti ja pakottaa pohtimaan maailman ja tekstin, merkin ja todellisuuden, Kertojan ja lukijan suhteita; teos, jonka signaaleihin vastata, rehvakkaasti avautuakin, ja joka puolestaan voi avautua Hiekkakirjan tapaan (vaikka Kertoja päinvastaista väittääkin). Jokainen lukija sen sijaan itse päättää, mikä viihtymisen, alttiuden, reagoinnin tai provosoitumisen aste riittää; millaisia kysymyksiä tekstille ja itselleen haluaa esittää. Mestariksi Margaretan rinnalle ei taida kukaan yltää...

Tällaisia pieneksi naamioituvia suuria kertomuksia toivoisin julkaistavan Suomessa paljon nykyistä enemmän.

Klemelä on taiteilijaeläkkeellä, mutta Balkanin alueen kauno- ja tietokirjallisuutta julkaisevan Mansarda-kustantamon työ jatkuu.

David Albahari, Juotikkaat
Serbiankielinen alkuteos Pijavice 2006
Suomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2020
346 s.