MINÄ JA MARGARETA (osa 19)
Juotikkaista kirjoittaminen on aivan varmasti liian ison hatun sovittelua.
Lukijan osana on esittää joukko enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Silti pelkkä aineiston murto-osan nieleskely tuntuu saavutukselta.
Juotikkaat vaatii lukijalta henkilökohtaista suhdetta tai jopa intohimoa aiheisiinsa. Muuten kirja voi olla kova pala nautittavaksi, sillä sen huumori piiloutuu paitsi oppirakennelmiin, myös ja etenkin äärimmäisen vakaviin ja poleemisiin teemoihin. Komiikkaa alkaa löytyä reippaasti myös tulkintapään rämeiköstä. Kukin saa ansionsa mukaan. Epätietoisuus siitä mikä milloinkin on huumoria ja suhteessa mihin, on nokkela keino rajojen havainnointiin ja tunnusteluun. Toisaalta tulkintaprosessi onnistuu kyseenalaistamaan vihan ja väkivallan aikaansaaman näkemyksen arvotyhjästä vaelluksesta ja merkityksettömästä lainakierrättämisestä.
Mutta mitä tehdä, kun aikakauden päättyessä myös itse prosessi vääristyy?
(jatkuu)
Lukijan osana on esittää joukko enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Silti pelkkä aineiston murto-osan nieleskely tuntuu saavutukselta.
Juotikkaat vaatii lukijalta henkilökohtaista suhdetta tai jopa intohimoa aiheisiinsa. Muuten kirja voi olla kova pala nautittavaksi, sillä sen huumori piiloutuu paitsi oppirakennelmiin, myös ja etenkin äärimmäisen vakaviin ja poleemisiin teemoihin. Komiikkaa alkaa löytyä reippaasti myös tulkintapään rämeiköstä. Kukin saa ansionsa mukaan. Epätietoisuus siitä mikä milloinkin on huumoria ja suhteessa mihin, on nokkela keino rajojen havainnointiin ja tunnusteluun. Toisaalta tulkintaprosessi onnistuu kyseenalaistamaan vihan ja väkivallan aikaansaaman näkemyksen arvotyhjästä vaelluksesta ja merkityksettömästä lainakierrättämisestä.
Mutta mitä tehdä, kun aikakauden päättyessä myös itse prosessi vääristyy?
(jatkuu)