Apr 09, 2008 12:00
Miksen saisi kertoa kaikille kuinka onnellinen olen? (Ja miksi en saisi pelätä? Se vain tarkoittaa että olen jo enemmän kuin kiintynyt.)
Ja se nyt on huomattu maailman sivu, että keskimääräinen onnellisuuteni korreloi varsin suoraan sen kanssa, kuinka paljon minulla on odottamisen arvoista. Nytpähän on enemmän kuin pitkään aikaan. Kun vielä matkan varrella kokee saavansa jotain aikaiseksi (+ on kivaa, mutta se nyt on enemmän asenteesta kiinni), ei ole tarvettakaan toivoa enempää.
Parhaat asiat elämässä yllättävät aina, loppujen lopuksi. Ja ylimääräinen iloenergia on kivaa, jaksaa mitä tahansa.
(Olen sekava koska olen eilen saanut tupla-annoksen päänsekoitusta ja koska minulla ei ole mitään kovin järkevää sanottavaa ja oikeastaan kohta kiire laskareihin.)
Tänään aion saada jotain aikaiseksi. (Kohta voisi melkein alkaa tehdä simaa.) Eilen olen ajatellut melkein liikaa. Mutta mitä muuta voi, jos näkee unta (- harvinaisen elävää unta -) kaksikerroksisesta omakotitalosta suolla ja kahdeksasta lapsesta? (Not gonna happen.) Keskittymisvaikeudet luennoilla jatkuvat tänäänkin, tosin aallon setä selitti pitkään itsetunnon merkityksestä tutkimustyössä, minkä ehkä saattoikin hyvällä omallatunnolla ohittaa.
Joo. Ne laskarit.
uni,
lipasto,
pohditus,
morion