(no subject)
Apua!
Joku nimeltämainitsematon henkilö meni hankkimaan itsensä sitten Suomenlinnaan merisotakouluun, jonka seurauksena mun pitäisi tammikuussa esiintyä iltapuvussa ja tanssia. Tuo puku saadaan nyt ehkä jotenkin hankittua, kiitos äitin ompelijanlahjojen, mutta mistä tuo tanssitaito ilmestyy?! Emmä mikään ihan jalaton/rytmitajuton ole, mutta yrittäkääpä tanssia sellaisen kanssa, jolla on takanaan hämärä menneisyys kilpatanssipiireissä. Voi kevät.
Onko pakko?
Ja sitten se koulukin vielä. Se on ihan mukavaa, jos ei ajattele sitä, että mulla ei ole mitään motivaatiota valmistua sieltä. En halua tuottajaksi! En! Onneksi sentään ihmiset siellä helpottavat oloa olemalla monikivoja. Silti haluaisin sieltä kokoajan pois. Ehkei ensi vuonna tarvitse enää mennä sinne. Ehkä.
Tämän viikon olen oleillut Kotkassa itsenäisen työn merkeissä. Ajatus tuottajuusaiheisista esseistä ei paljoa hipase, ja siksi oonkin purkanut turhautumista ruuanlaittoon ja leipomiseen. Kahden ja puolen päivän aikana olen tehnyt palapaistia, kalakeittoa, spagettia ja jauhelihakastiketta, muffinsseja, omenakakun, pitaleipiä, naanleipiä ja pikkuleipiä. Kukahan nuo kaikki syö?
Kaiken henkilökohtaisen hämmennyksen lisäksi kyvyttömyyttä sanoa mitään tulee nyt myös ulkopuolelta Kotkan viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Ainahan se tietenkin silloin hätkähdyttää eniten, kun jotain kamalaa tapahtuu lähellä ja tietämillesi ihmisille. Harmi, kun havahtuu useimmiten vasta silloin.
Joku nimeltämainitsematon henkilö meni hankkimaan itsensä sitten Suomenlinnaan merisotakouluun, jonka seurauksena mun pitäisi tammikuussa esiintyä iltapuvussa ja tanssia. Tuo puku saadaan nyt ehkä jotenkin hankittua, kiitos äitin ompelijanlahjojen, mutta mistä tuo tanssitaito ilmestyy?! Emmä mikään ihan jalaton/rytmitajuton ole, mutta yrittäkääpä tanssia sellaisen kanssa, jolla on takanaan hämärä menneisyys kilpatanssipiireissä. Voi kevät.
Onko pakko?
Ja sitten se koulukin vielä. Se on ihan mukavaa, jos ei ajattele sitä, että mulla ei ole mitään motivaatiota valmistua sieltä. En halua tuottajaksi! En! Onneksi sentään ihmiset siellä helpottavat oloa olemalla monikivoja. Silti haluaisin sieltä kokoajan pois. Ehkei ensi vuonna tarvitse enää mennä sinne. Ehkä.
Tämän viikon olen oleillut Kotkassa itsenäisen työn merkeissä. Ajatus tuottajuusaiheisista esseistä ei paljoa hipase, ja siksi oonkin purkanut turhautumista ruuanlaittoon ja leipomiseen. Kahden ja puolen päivän aikana olen tehnyt palapaistia, kalakeittoa, spagettia ja jauhelihakastiketta, muffinsseja, omenakakun, pitaleipiä, naanleipiä ja pikkuleipiä. Kukahan nuo kaikki syö?
Kaiken henkilökohtaisen hämmennyksen lisäksi kyvyttömyyttä sanoa mitään tulee nyt myös ulkopuolelta Kotkan viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Ainahan se tietenkin silloin hätkähdyttää eniten, kun jotain kamalaa tapahtuu lähellä ja tietämillesi ihmisille. Harmi, kun havahtuu useimmiten vasta silloin.