(no subject)

Oct 31, 2005 16:42

Elämän pienet ilot maistuu makealta; Sun huulirasvas maistumassa mun huulilla. Ennenpitkää sekin kyllä katosi kaupungin tupakanhajuun ja savuun, mutta mun takaraivo muistaa hyvän tuoksun ikuisesti, sitäpaitsi sun silmäs on niin luonnottoman vihreät että niihin uppoaa ja alkaa pelätä haikaloja. Näitä mä mietin ja mun vasen puoli kylkiluista pusertu syystakin alla kasaan kun pullea leidi istu bussissa kylkeen. Maailma on viel inasen turhan ahdas sille että mä uskaltaisin rakastaa sun silmiä tai huulirasvaa ääneen, mut sitähän varten on hiljaisempia katuja ja kellonaikoja. Mua vaan naurattaa se, et Sokoksen eteisaula oli meidän ensimmäinen hiljanen katu, koska se ei todellakaan oo hiljanen katu. Nyt mä oon höperönä suukoista ja luulen vaan haistavani sun huulirasvan joka hetki. Näätsä, sä teet musta höperön. Sä teet tästä yrmystä epäsosiaalisesta höperön. Hymy.
Previous post Next post
Up