(no subject)

Oct 05, 2012 19:55

Olen ollut kaksi viikkoa päiväkodissa töissä. Kuusi viikkoa jäljellä. Siellä on ihan kivaa. Pelkään, että opettajani sanoo ensi viikolla että "sori ei tää olekkaan sopiva paikka, liian vähän monikulttuurisia lapsia, vaihda!" ja sitten olen tehnyt vähän yli kaksi ja puoli viikkoa turhaan. Turhaanturhaanturhaan. Tuntuu, etten tee enää oikein yhtään mitään. Milloinkaan. Olen töissä. Tulen kotiin. Näen kaveria. Tulen kotiin. Katson yöt pitkät Supernaturalia. En nuku kuin hiukan. Menen töihin. Ja sama jatkuu. Ja jatkuujajatkuujajatkuu. Mun sisälläni itää sellainen ahdistava tunne aina kun astun päiväkodista ulos. Siellä voin olla huolehtimatta ulkomaailmasta, olen vain lasten kanssa ja kysyn, että "Petteri, otatko lisää leipää" uudestaan ja uudestaan, vain nimi vaihtuu. "Matleena, toisia lapsia ei saa löydä. Jos sinä lyöt toista se sattuu." "Henri, mennään vessaan, mennään." "Isabella, et voi ottaa toisen kädestä lelua. Se oli Elinan leikissä nyt, anna se Elinalle takaisin." "Mikko, miten pyydetään kauniisti? Niin, saisinko. Hyvä." Ja päivästä päivään mun päässä soi vaan "viisi pientä sammakkoa istui lammen kaislikossa yksi lampeen hyppäsi näin oloansa viilensi jäi neljä sammakkoa kaislikkoon neljä pientä sammakkoa istui lammen kaislikossa yksi lampeen hyppäsi näin oloansa viilensi jäi kolme sammakkoa kaislikkoon kolme pientä sammakkoa istui lammen kaislikossa yksi lampeen hyppäsi näin oloansa viilensi jäi kaksi sammakkoa kaislikkoon kaksi pientä sammakkoa istui lammen kaislikossa yksi lampeen hyppäsi näin oloansa viilensi jäi kaksi sammakkoa kaislikkoon yksi pieni sammakko istui lammen kaislikossa se lampeen hyppäsi näin oloansa viilensi ei jäänyt sammakkoja kaislikkoon. Tai vaihtoehtoisesti: pikkuiset kultakalat lammessa pikkuinen kalaäiti huolestui uikaa uikaa jos osaatte ja ne uivat ne uivat sen uskotte hop hop bäpä bäpä hop hop hui hop hop bäpä bäpä hop hop hui hop hop bäpä bäpä hop hop hui ja ne uivat ne uivat sen uskotte. "Väinö, näytä miten pikkuinen kultakala ui."

Kaikki muukin menee ihan päin vittuja, jos nyt näin voi sanoa.

Ja mieliala on henkisesti kylmä, ei fyysisesti tällä kertaa.

ajatuksia, päiväkoti, työt, ahdistus

Previous post Next post
Up