Kiirusta vaan.
Voi voi kun voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää. Mun olisi jo viikolla pitänyt saada päätökseen esseeni feminisimistä Saksassa ja Ranskassa 1945-. Tänään siitä tulikin feministi Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Tänään olisi pitänyt aloittaa ja vähän reippaasti kans essee Vihreästä Revoluutiosta. Jaa jaa, en olekaan varma kääntyykö toi noin suomen kielehen. Oh well. Tuntuu että korispelejä on joka helvetin päivä ja on aina keskus-Lontoossa. Aikaa vaan tuhlaantuu. Lisäksi on töitä, kavereita ja poiccis, joka istuu tällä hetkellä junassa, minua päin lähestyen. Me laman lapset menemme pitkästä aikaan syömään ulos! Jee, onko mitään ihanampaa kuin syödä valmiiksi laitettua hyvää ruokaa? :D Koklaamme erästä italialaista ravintolaa, jossa näytti menuun mukaan valmistettavan ruokia joita minäkin voin syödä. Olen siis ollut jo kuukauden tälläisellä 'kuurilla', vaikken sitä ihan herkästi laihdutuskuuriksi kutsuisi vaan elämäntapojen muutokseksi lähinnä. En ole syönyt yhtään mitään (lisättyä) sokeria kuukauteen, joten voitte varmaan kuvitella minut kuolaamassa Tescon kakkuosastolla aina jossain vaiheessa kauppareissua. Myöskään en syö pastaa, perunoita yms. joilla on korkea GI-arvo. Täysjyväpastaa silloin tällöin tietysti, mutta koska samaan aikaan ei saa syödä yhtään rasvaa, niin ei se niin maukasta silloin olekaan! Jos paino alkaisi pudota vähän nopeammin toivottavasti (tähän mennessä ei niin paljonkaan ole lähtenyt) niin sitä pikemmin saisi alkaa syömään näitä kiellettyjäkin ruokia, kohtuudella tietysti. Jos kiinnostaa: http://www.montignac.com/en/index.php
Juu, elämä on siis ollut senkin puolesta rankkaa etten ole juonut yhtään alkoholia sitten termin alettua, ja on aikasen kiusallista vahdata kavereiden syövän suklaata ja pizzaa vieressä. Koitan tätä nyt jonkin aikaa, sillä en keksi muutakaan tapaa laihduttaa. Kalorien vähentäminen johtaisi vaan kalorien vähempään käyttöön (ruumiin puolesta, ei itseni), joten syömisen on muututtava, ei määrän. Tällä saan myös ehkä selville onko minulla yliaktiivinen haima, mikä selittäisikin monia asioita. Anyways, ketään ei tämä kiinnosta. Kukaan ei tätä lue muutenkaan :D Eilen tosiaan siis haistelin pizzoja vääntäen ite kirsikkatomaatteja, meillä oli nimittäin leffailta kavereiden kanssa. Näimme ehkä maailman huonoimman elokuvan, eli Steve Seagallin kirjoittaman ja tähdittämän Killswitchin. Leffa alkoi järkyttävällä flashbackilla jossa pikku-Stevenin veljen kurkku vedetään auki lastenkutsuilla. Jonkun hullun toimesta, ei ite Stevenin. Näillä muistoilla ei sitten kuitenkaan ollut mitään tekemistä itse elokuvan juonen kanssa, vaikka luulimme että tämä murha kostettaisiin tms. Kaipa tällasta dramatiikkaa vaan tarvittiin ettei Stevenin tarvitsisi varsinaisesti näytellä. Se riittää, että tiedämme hänen kärsineen suuresti.
Sitten Seagal pieksää jonkun miehen ja heittää ulos ikkunasta. Laskimme että tämä kohtaus 'kerrattiin' 12 kertaa (eli juuri kun miesparka on laskeutumassa maahan, hän yhtäkkiä lentää uudelleen ikkunalasin läpi. On kai tälle olemassa joku termi.) Elokuvan dialogi on vähäistä ja karmivaa. Ruumiinsyytutkijana esittäytyvä Isaac Hayes aiheuttaa katsojalle hurjia päänsärkyjä; onko tosiaan nyky-scientologin näin vaikea löytää töitä? Seagalin taistelukohtaukset ovat naurettavia ja naamioitu 'taiteelliksi', luultavammin jottei katsojaa häiritsisi body-doublen heiluminen ja harvinaiset shotit jossa vilahtaa Seagalin pärstä. Mies ei tee elokuvassa mitään itse! Edes ampumiskohtauksissa hän ei vaivaudu väistelemään luoteja seisoo vaan keskellä tietä lauhkeasti kuin lehmä. Luulee olevansa joku Chuck Norris. Tai halvaantunut on. Voisi selittää ilmehdintänsä. Ja äänensä. Meitä ihmetytti kovasti Seagalin upeassa asunnossa esiintyvä tyttöystävä lyhyessä aamutakissa, joka kovasti koittaa miestä viekotella vaikka kuinka monessa kohtauksessa. Steveniä ei kiinnosta, eikä näytä hän välittävän siitäkään että elokuvan loppupuolella ikkunasta 12 kertaa heitetty mies onkin sitonut tytön sänkyyn ja tappanut. Steven tappaa kuitenkin kivasti sen miehen ja katoaa, (tehden itsestään murhaepäillyn, sohvin huomautus asioista niinkuin niiden pitäisi olla). Loppu on erittäin hämmentävä. Seagal saapuu isoon valkoiseen taloon jossa häntä tervehtivät lapset ja vaimo. Onpahan ylläri.. vaikkei liitykään mihinkään mitenkän. Vaimo on kaunis blondi, joka työntää lapset nannylle ja viekottelee sitten Stevenin yläkertaan samalla riisuen. Elokuva loppuu tähän. Eipä ollut päätä tai häntää koko leffassa mutta hyvät naurut saimme useamman kerran ;D Katsoimme myös Churchillin ja Tropic Thunderin. Paljon nauruja siis saimme perjantai-illalta. Harmi vain että esseitä olisi pitänyt olla tekmässä!
Mmm.. ihana rakstettava Robert Downey Jr. Äärettömän lahjakas näyttelijä jota olen digannut ainakin 10 vuotta jo. Oscar-ehdokkuudenkin sai tuosta roolista vaikkei sitä ikinä komedioille annetakaan... Oikeesti, Ben Stiller on ihan aliarvostettu. Kattokaa vaikka Zoolander... Anyways, nytkyn tämä mies on tulossa niin sellainen hänen minulle esittelemänsä hommeli tuli mieleen: Esitetään ensin tämä: En katso animea, en oo mikään sellanen tonttu. Enkä katso Yu-Gi-Oh:takaan... mutta silti rakastan tätä Yu-Gi-Oh Abridged sarjaa joka on Youtubessa näkyvillä. Joku ihan loistava jätkä on dubannut ko. sarjan supistaen jaksot n. 5-minuuttisiksi ja lisäten omia vitsejään siellä täällä. Juttu on loistavin pitkiin aikoihin, suositelen sitä kaikille jotka vaan Englantia tajuavat! Jaksot ja niiden laatu paranee sitten vaan ;)
http://www.youtube.com/watch?v=rUmIXcBzpW4&feature=
Nyt lähden juna-asemalle hyppeleen ja syömään :) Huomennakin on luultavasti peli pohjois-Lontoossa mutta toivottavasti vaikka sairastun, jotta voisin jäädä kotiin tekeen esseitä... Hah. Ei muuten kehtaa jättäytyä pois, koutsi hiukan suuttuisi!