sick again.
kuten otsikko sanoo, olen taas sairas. flunsassa. eihan siita olekaan kuin kuukausi kun viimeksi sairastin.
tama viikko on ollut lomaa. lukulomaa oikeastaan mutten ole saanut mitaan aikaiseksi. kolme paivaa pyorahti heti ensiksi walesissa! matkasimme sinne playoff-pelia varten, jonka voitimme kevyesti. liitan pari huonolla digikameralla otettua kuvaa jos photobucket sallii. majoituimme hostellissa meren rannalla mika oli ihanaa. hejssan atlantti. taalla on ollut uskomattomat kelit viime aikoina joten ehka kuljin liian vahissa vaatteissa ja sen takia sairastuin. paska homma, varsinkin kun ensi keskiviikkona matkaamma portsmouthiin pelamaan valierapelia ja haluan! en ole koskaan kaynyt siella. paasin sinne yliopistoon ja melkein kavin tutustumassa siella... olisin voinut menna lukemaan latinalaisen amerikan tutkimusta sinne. olisi varmasti ollut ihanaa se.
oli siella ihan mukavaa ja wales oli kaunis, ja sain pelattuakin ihan hyvin. kavimme bilettamassa eli kiertamassa pubeja ja sitten tanssimassa. hmm, ensinnakin sain pari kommenttia etta "olipas mukavaa saada sinut ulos kuorestasi". arsyttavaa kuulla tuollaisia kommentteja ihmisilta jotka eivat edes tunne sinua! ai koska en ole kaunis ihminen olen automaattisesti raivoraitis ja tylsa? thanks. mutta niinhan se on etteivat he tunne minua paljon yhtaan. en ole varma onko se niinkaan huono asia, en koe menettavani paljon.... ai miksi?
harmikseni joukkuetoverini ovat vahan eri liigassa kanssani. enka tarkoita sita millaan parempi/huonmpi tavalla, vaan lahinna niin etta olemme hyvin erilaisia. ei se yleensa minua haittaa, mutta en oikein loyda mitaan keskusteltavaa heidan kanssaan. heidan keskusteluunsa kuuluu yleensa "muistatko mita tapahtui kun olimme viimeksi humalassa"-jutut ja random juoruilu. saan outoja katseita osakseni jos yritan keskustella politiikasta tai maantiedosta, elokuvista tai elaimista... yms. mielenkiintoisista asioista joista puhun paljonkin omien ystavieni kanssa. tietysti puhumme myos aiemmin mainituista mutta keskustelumme ei tosiaankaan rajoitu siihen! (tarkoitan lahinna muutamaa uutta yliopistokaveria, paria muuta tyyppia taalla briteissa seka suomen jengia. olemmeko me jotenkin outoja sitten? :D)
lisaksi minut saa pahoinvoivaksi heidan jarkyttava musiikkimakunsa. huono tekno, arsyttava kulutus-pop, tylsa RNB. taidan liikkua itselleni vaarissa piireissa muutenkin silla erittain harvat tuntemani ihmiset jakavat musiikkimakuani, edes lahelle. tai ehka kuulun todellakin vahemmistoon, ainakin taalla briteissa. nimittain ainakin suomessa ja brasiliassa ihmiset tuntuvat kuuntelevan paljon enemman kitarapainotteista musaa. aivan oikeasti, brasseissakin! en halua sanoa etta musiikkimaku merkitsisi, mutta kylla se rasitti kuunnella sita samaa, itseaan toistavaa musiikillisesti monotonista massapaskaa koko reissun ajan. minusta on ihmeellista, ottaen huomioon kuinka paljon upeaa ja kaunista musiikkia, koskettavilla ja loistavilla lyriikoilla varustettuina maailmassa on tarjolla eika ihmisia kiinnosta yhtaan. tiedostan itsekin etta on olemassa musaa johon tanssitaan ja se voi olla hyvinkin hauskaa, mutta sitten on taas se ihokananlihalla-musiikki, joka on enemman ehka runoutta, tai filosofisointia. ehka jotkut ihmiset haluavat vain tanssia. ja juoruilla.
olen viime aikoina tehnyt loytoja kirppareilla. kengat, laukkuja, n. 50v. vanhoja kirjoja joita kerailen aitini tapaan, ja useimmat ovat charles dickensin tuotantoa. alppareilta olen loytanyt, mm. michael jacksonin off the wallin ja fleetwood macin rumours-levyn. eli kuumaa kamaa, hihhii. eilinen ystavanpaiva oli rasittava. istuimme autossa tuntikaupalla ja kuuntelimme paskaa. olin unohtanut reissun ajaksi rahani ja pankkikorttini kotiin, ja vaikka sainkin kerjattya pienen lainan kaverilta, niin olin silti ihan auki. ja krapulainen. joten koko matkan ajan ajattelin vain ruokaa, ruokaa ja ruokaa. jotakin mika auttaisi. olin juonut vain kirkkaita joten krapula ei ollut maailman pahin mutta mutkaiseset vuoristotiet pahensivat asiaa tietysti. yak.
en ollut kerennyt ostaa mitaan salaa chrisille edella mainitun rahaongelman vuoksi mutta onneksi hankaan ei ollut hommannut edes korttia.. jee? hihii, mutta oli sitten tilannut ruokapydan neljalla tuolilla kun olin jo kauemman aikaan sellaista anellut. mahtava juttu! viimein on huusholli kasassa. paistaessani raivoissani kananumunia han kavi pikaisesti hakemssa lempparikiinalaista ja vietimme illan lostin kolmatta tuotantokautta katsellessa. se oli hyvin mukavaa, en olisi millaan jaskanut lahtea mihinkaan. ja sita paitsi, LOST WTF. omituinen sarja. sayid on paeas. se on komein ja silla on eniten EXPeriencea. se on myos hiton viisas ja aina oikeassa. oikeasti, se tietaa aina kuka on myyra ja milloin joku valehtelee! joka ikinen kerta sayid tietaa! jos lost ois RPG pelaisin aina sayidilla. ja kakkosvalintani ois sawyer. sekin on aika fiksu ja haistaa aina bullshitin. ja on se hiton ovelakin, con man duh. en tieda kuka vois olla kolmas. jack on tietysti hyva healer/laakari mutta se on arsyttava ja antaa tunteittensa teha itellensa aina tepposia. hugo on hauska. sen ehka valittisin. katea en koskaan. se tekee aina kaiken vaarin! locke on ollut aivan outo koko kolmannen sarjan. aivan omissa maailmoissaan. .. niinkuin minakin.
on se mukava tunne kun tietaa paan olevan taynna rakaa eika siita paase eroon kuin tuskallisen vahan kerrallaan. GRRR. kaikista pahin vaihe on tosin viela edessa: kun se ianikuinen rykiminen alkaa enka pysty nukkumaan. MIKSI AINA MINA.
ei muistaakseni muuta uutta lansirintamalla.
tama viikko on ollut lomaa. lukulomaa oikeastaan mutten ole saanut mitaan aikaiseksi. kolme paivaa pyorahti heti ensiksi walesissa! matkasimme sinne playoff-pelia varten, jonka voitimme kevyesti. liitan pari huonolla digikameralla otettua kuvaa jos photobucket sallii. majoituimme hostellissa meren rannalla mika oli ihanaa. hejssan atlantti. taalla on ollut uskomattomat kelit viime aikoina joten ehka kuljin liian vahissa vaatteissa ja sen takia sairastuin. paska homma, varsinkin kun ensi keskiviikkona matkaamma portsmouthiin pelamaan valierapelia ja haluan! en ole koskaan kaynyt siella. paasin sinne yliopistoon ja melkein kavin tutustumassa siella... olisin voinut menna lukemaan latinalaisen amerikan tutkimusta sinne. olisi varmasti ollut ihanaa se.
oli siella ihan mukavaa ja wales oli kaunis, ja sain pelattuakin ihan hyvin. kavimme bilettamassa eli kiertamassa pubeja ja sitten tanssimassa. hmm, ensinnakin sain pari kommenttia etta "olipas mukavaa saada sinut ulos kuorestasi". arsyttavaa kuulla tuollaisia kommentteja ihmisilta jotka eivat edes tunne sinua! ai koska en ole kaunis ihminen olen automaattisesti raivoraitis ja tylsa? thanks. mutta niinhan se on etteivat he tunne minua paljon yhtaan. en ole varma onko se niinkaan huono asia, en koe menettavani paljon.... ai miksi?
harmikseni joukkuetoverini ovat vahan eri liigassa kanssani. enka tarkoita sita millaan parempi/huonmpi tavalla, vaan lahinna niin etta olemme hyvin erilaisia. ei se yleensa minua haittaa, mutta en oikein loyda mitaan keskusteltavaa heidan kanssaan. heidan keskusteluunsa kuuluu yleensa "muistatko mita tapahtui kun olimme viimeksi humalassa"-jutut ja random juoruilu. saan outoja katseita osakseni jos yritan keskustella politiikasta tai maantiedosta, elokuvista tai elaimista... yms. mielenkiintoisista asioista joista puhun paljonkin omien ystavieni kanssa. tietysti puhumme myos aiemmin mainituista mutta keskustelumme ei tosiaankaan rajoitu siihen! (tarkoitan lahinna muutamaa uutta yliopistokaveria, paria muuta tyyppia taalla briteissa seka suomen jengia. olemmeko me jotenkin outoja sitten? :D)
lisaksi minut saa pahoinvoivaksi heidan jarkyttava musiikkimakunsa. huono tekno, arsyttava kulutus-pop, tylsa RNB. taidan liikkua itselleni vaarissa piireissa muutenkin silla erittain harvat tuntemani ihmiset jakavat musiikkimakuani, edes lahelle. tai ehka kuulun todellakin vahemmistoon, ainakin taalla briteissa. nimittain ainakin suomessa ja brasiliassa ihmiset tuntuvat kuuntelevan paljon enemman kitarapainotteista musaa. aivan oikeasti, brasseissakin! en halua sanoa etta musiikkimaku merkitsisi, mutta kylla se rasitti kuunnella sita samaa, itseaan toistavaa musiikillisesti monotonista massapaskaa koko reissun ajan. minusta on ihmeellista, ottaen huomioon kuinka paljon upeaa ja kaunista musiikkia, koskettavilla ja loistavilla lyriikoilla varustettuina maailmassa on tarjolla eika ihmisia kiinnosta yhtaan. tiedostan itsekin etta on olemassa musaa johon tanssitaan ja se voi olla hyvinkin hauskaa, mutta sitten on taas se ihokananlihalla-musiikki, joka on enemman ehka runoutta, tai filosofisointia. ehka jotkut ihmiset haluavat vain tanssia. ja juoruilla.
olen viime aikoina tehnyt loytoja kirppareilla. kengat, laukkuja, n. 50v. vanhoja kirjoja joita kerailen aitini tapaan, ja useimmat ovat charles dickensin tuotantoa. alppareilta olen loytanyt, mm. michael jacksonin off the wallin ja fleetwood macin rumours-levyn. eli kuumaa kamaa, hihhii. eilinen ystavanpaiva oli rasittava. istuimme autossa tuntikaupalla ja kuuntelimme paskaa. olin unohtanut reissun ajaksi rahani ja pankkikorttini kotiin, ja vaikka sainkin kerjattya pienen lainan kaverilta, niin olin silti ihan auki. ja krapulainen. joten koko matkan ajan ajattelin vain ruokaa, ruokaa ja ruokaa. jotakin mika auttaisi. olin juonut vain kirkkaita joten krapula ei ollut maailman pahin mutta mutkaiseset vuoristotiet pahensivat asiaa tietysti. yak.
en ollut kerennyt ostaa mitaan salaa chrisille edella mainitun rahaongelman vuoksi mutta onneksi hankaan ei ollut hommannut edes korttia.. jee? hihii, mutta oli sitten tilannut ruokapydan neljalla tuolilla kun olin jo kauemman aikaan sellaista anellut. mahtava juttu! viimein on huusholli kasassa. paistaessani raivoissani kananumunia han kavi pikaisesti hakemssa lempparikiinalaista ja vietimme illan lostin kolmatta tuotantokautta katsellessa. se oli hyvin mukavaa, en olisi millaan jaskanut lahtea mihinkaan. ja sita paitsi, LOST WTF. omituinen sarja. sayid on paeas. se on komein ja silla on eniten EXPeriencea. se on myos hiton viisas ja aina oikeassa. oikeasti, se tietaa aina kuka on myyra ja milloin joku valehtelee! joka ikinen kerta sayid tietaa! jos lost ois RPG pelaisin aina sayidilla. ja kakkosvalintani ois sawyer. sekin on aika fiksu ja haistaa aina bullshitin. ja on se hiton ovelakin, con man duh. en tieda kuka vois olla kolmas. jack on tietysti hyva healer/laakari mutta se on arsyttava ja antaa tunteittensa teha itellensa aina tepposia. hugo on hauska. sen ehka valittisin. katea en koskaan. se tekee aina kaiken vaarin! locke on ollut aivan outo koko kolmannen sarjan. aivan omissa maailmoissaan. .. niinkuin minakin.
on se mukava tunne kun tietaa paan olevan taynna rakaa eika siita paase eroon kuin tuskallisen vahan kerrallaan. GRRR. kaikista pahin vaihe on tosin viela edessa: kun se ianikuinen rykiminen alkaa enka pysty nukkumaan. MIKSI AINA MINA.
ei muistaakseni muuta uutta lansirintamalla.