Väsyttäis
Matkattiin kotoa kotiin n. puoltoista päivää. Junalla TREelle, odottelua, lento, yö lentokentällä, bussi, odottelua, bussi, henkilöauto, KOTI. En tykkää matkustelusta enää. Vain perilläoloista :)
Läppäri ja taulut ja lautaset säästyvät naarmuilta yms. ainakin toivottavasti. Lähdin muuten matkaan 20 kilon laukulla (Ryanairin raja 15) mutta sitten lentokentällä pukeududuttiin molemmat mun kaikkiin vaatteisiin matkalaukusta ja pääsin läpi 16,8 kilolla eli maksoin vaan yhdestä ylikilosta 8e! (reppuni oli niin täynnä etten ois ees saanut sitä auki).
Laina-ihmiset lähettivät minulle kiltisti koululle näytettävän lappusen joka kertoo heille että SKP saa lainan, hänen ei tarvitse maksaa 1500e teille epäuskoisille riistäjille. Mutta tietysti tyrin ja anoin väärää summaa (ero 70 puntaa eli n. 100+ e) joten katotaan mitä nyt tapahtuu.
Mua niin vituttaa, koska UCASin ois ilmeisesti pitäny lähettää mulle ne laina-anomukset automaattisesti ku sain ekan tarjouksen muistaakseni portsmouthista, MAALISKUUSSA. Hyväuskoisesti niitä sitten oottelin. No sitten kesäkuussa printtasin ne ite ja rupesin täytteleen, mutten voinu lähettää ku tarvin Suomesta papereita. Sitten elokuussa huomasin että hakemus ois pitäny lähettää toukokuussa! Niin vittumaista, ihan yksin taistella tätä sotaa kun en tunne ketään joka oisi voinut auttaa ja sitten vielä mua kusteteaan noin. Sitä väärää summaakin hain koska kouluni sivuilla sanotaan näemmä kahta eri asiaa. VITTU.
Tilasin netistä kirjan meidän EU studies core-kurssille. Maksun jälkeen myyjä sanoo että on lomilla eikä voi lähettää sitä kuin ihan pari päivää ennen koulun alkua, eli en voi etukäteen tutustua mihinkään kunnolla. Vaikka tietäisin jo mitkä kurssit valitsen, niin kirjalistoja muille kursseille EI OLE OLEMASSA joten en voi tilata netistä kirjoja etukäteen n. 70% halvempaan hintaan kuin campuksen kirja-kaupasta. Ovelaa.
Job hunt käynnissä. Olisi pari numeroa joihin soittaa. Siivoojan hommia. Toisaalta toivoisin myös saavani töitä yhestä ruokamarketista. Mua aina pelottaa soittaa puhelimella briteille. Joskus en saa ollenkaan selvää niitten puheesta. Vaikka ne tietäiskin että oon ulkomaalainen, ei MITÄÄN toivoa että yritettäis ees artikuloida tai puhua hitaammin.
- Um, excuse, where is toilet?
- Well I do believe if you are really desperate and don't care about manky odours you should try the one in that coffee shop behind the corner of the fifth street you know where the post office is and just go straight from there /REALLY FAST WITH A GROSSE ACCENT
- .... ok.
Kun soitin laina-ihmisille joka sijaitsee pohjois-enguissa (iik) siellä puhui joku tosi ronskilla aksentilla, ja kolmannen sorryn jälkeen mun oli pakko sanoa että anteeksi, olen ulkomaalainen enkä saa aksentistasi oikein selvää. Voi juma että kylmeni akan ääni. Eikä mitään vaikutusta puheessa. Mitä mun ois pitäny tehä?
Talossa ei ole enää lapsia. Thank God. Toivottavasti muutamme tilavaan kaksioomme kuukauden sisään. Käytiin jakelemassa Bracknelliin CV:itä. Sain vissiin 3 tai 4 menemään hehe. Toivottavasti jotain ilmaantuu. ... avustuksellani. Eikai itestään ikinä mitään tapahu paitsi luonnonilmiöitä.
Suomessa oli kivaa. Hyviä ilmojakin ajoittain. Kaverit on mukavia ja harmittaakin suuresti että heidät on jätettävä taakse. Äidin bileet oli SAIRAAT. Siksi koska kaikki oli sairaita :D Ulkosauna melkein paloi ja eräs setä kaatoi sisällä meidän toisen vitriinin. Onneksi sen sisältö ei ollut niin hyvä. ä. Hyvää? 60 ihmistä. Sato mutta onneksi oltiin "ladossa" jonne hommattiin karaokevehkeet, bufee pöydät ym. ja drunken momma vaati koko ajan että laulan I WIll Survivea. Ja joustenlaulua VITTU. Siinä sitten joku drunken relative aina änkää huutaan korvaan. TUOTUSKAKIINNISAAAAAAAAÖÖÖRHGHM.
Ois voinu olla hauskempaakin mulla mutta heräsin vissiin KIVULIAASEEN korvatulehukseen ja söin yhen Ritvan kolmiolääkkeitä koko päivän. Kun Chriskään ei kännänny ja Riikkakin (ainoa omanikäinen sukulaiseni ja frendi<3) oli kuskina niin whatever. Se vähäinen shamppanjakin tuntu hassulta päässä. Oli silti kiva nähä kaikkia ja kaikkea. Hyvät bileet. Illalla mie ja Chris vetäydyttiin sisälle jo ennen keksiyötä kattoon Penn and Telleriä ja nukuttaan 2-vuotiasta Juuliaa, serkkuni lasta. IHANA LAPSI!! Se oli outo hetki ku maattiin siinä yhessä. Ehkä sittenkin voisin joskus haluta lapsen. Jos se on tyttö. Ton yhen kans.
Siinäpä vissiin ne tärkeimmät. Sori en jaksa kirjoittaa hyvää Suomea tai mitään.
Läppäri ja taulut ja lautaset säästyvät naarmuilta yms. ainakin toivottavasti. Lähdin muuten matkaan 20 kilon laukulla (Ryanairin raja 15) mutta sitten lentokentällä pukeududuttiin molemmat mun kaikkiin vaatteisiin matkalaukusta ja pääsin läpi 16,8 kilolla eli maksoin vaan yhdestä ylikilosta 8e! (reppuni oli niin täynnä etten ois ees saanut sitä auki).
Laina-ihmiset lähettivät minulle kiltisti koululle näytettävän lappusen joka kertoo heille että SKP saa lainan, hänen ei tarvitse maksaa 1500e teille epäuskoisille riistäjille. Mutta tietysti tyrin ja anoin väärää summaa (ero 70 puntaa eli n. 100+ e) joten katotaan mitä nyt tapahtuu.
Mua niin vituttaa, koska UCASin ois ilmeisesti pitäny lähettää mulle ne laina-anomukset automaattisesti ku sain ekan tarjouksen muistaakseni portsmouthista, MAALISKUUSSA. Hyväuskoisesti niitä sitten oottelin. No sitten kesäkuussa printtasin ne ite ja rupesin täytteleen, mutten voinu lähettää ku tarvin Suomesta papereita. Sitten elokuussa huomasin että hakemus ois pitäny lähettää toukokuussa! Niin vittumaista, ihan yksin taistella tätä sotaa kun en tunne ketään joka oisi voinut auttaa ja sitten vielä mua kusteteaan noin. Sitä väärää summaakin hain koska kouluni sivuilla sanotaan näemmä kahta eri asiaa. VITTU.
Tilasin netistä kirjan meidän EU studies core-kurssille. Maksun jälkeen myyjä sanoo että on lomilla eikä voi lähettää sitä kuin ihan pari päivää ennen koulun alkua, eli en voi etukäteen tutustua mihinkään kunnolla. Vaikka tietäisin jo mitkä kurssit valitsen, niin kirjalistoja muille kursseille EI OLE OLEMASSA joten en voi tilata netistä kirjoja etukäteen n. 70% halvempaan hintaan kuin campuksen kirja-kaupasta. Ovelaa.
Job hunt käynnissä. Olisi pari numeroa joihin soittaa. Siivoojan hommia. Toisaalta toivoisin myös saavani töitä yhestä ruokamarketista. Mua aina pelottaa soittaa puhelimella briteille. Joskus en saa ollenkaan selvää niitten puheesta. Vaikka ne tietäiskin että oon ulkomaalainen, ei MITÄÄN toivoa että yritettäis ees artikuloida tai puhua hitaammin.
- Um, excuse, where is toilet?
- Well I do believe if you are really desperate and don't care about manky odours you should try the one in that coffee shop behind the corner of the fifth street you know where the post office is and just go straight from there /REALLY FAST WITH A GROSSE ACCENT
- .... ok.
Kun soitin laina-ihmisille joka sijaitsee pohjois-enguissa (iik) siellä puhui joku tosi ronskilla aksentilla, ja kolmannen sorryn jälkeen mun oli pakko sanoa että anteeksi, olen ulkomaalainen enkä saa aksentistasi oikein selvää. Voi juma että kylmeni akan ääni. Eikä mitään vaikutusta puheessa. Mitä mun ois pitäny tehä?
Talossa ei ole enää lapsia. Thank God. Toivottavasti muutamme tilavaan kaksioomme kuukauden sisään. Käytiin jakelemassa Bracknelliin CV:itä. Sain vissiin 3 tai 4 menemään hehe. Toivottavasti jotain ilmaantuu. ... avustuksellani. Eikai itestään ikinä mitään tapahu paitsi luonnonilmiöitä.
Suomessa oli kivaa. Hyviä ilmojakin ajoittain. Kaverit on mukavia ja harmittaakin suuresti että heidät on jätettävä taakse. Äidin bileet oli SAIRAAT. Siksi koska kaikki oli sairaita :D Ulkosauna melkein paloi ja eräs setä kaatoi sisällä meidän toisen vitriinin. Onneksi sen sisältö ei ollut niin hyvä. ä. Hyvää? 60 ihmistä. Sato mutta onneksi oltiin "ladossa" jonne hommattiin karaokevehkeet, bufee pöydät ym. ja drunken momma vaati koko ajan että laulan I WIll Survivea. Ja joustenlaulua VITTU. Siinä sitten joku drunken relative aina änkää huutaan korvaan. TUOTUSKAKIINNISAAAAAAAAÖÖÖRHGHM.
Ois voinu olla hauskempaakin mulla mutta heräsin vissiin KIVULIAASEEN korvatulehukseen ja söin yhen Ritvan kolmiolääkkeitä koko päivän. Kun Chriskään ei kännänny ja Riikkakin (ainoa omanikäinen sukulaiseni ja frendi<3) oli kuskina niin whatever. Se vähäinen shamppanjakin tuntu hassulta päässä. Oli silti kiva nähä kaikkia ja kaikkea. Hyvät bileet. Illalla mie ja Chris vetäydyttiin sisälle jo ennen keksiyötä kattoon Penn and Telleriä ja nukuttaan 2-vuotiasta Juuliaa, serkkuni lasta. IHANA LAPSI!! Se oli outo hetki ku maattiin siinä yhessä. Ehkä sittenkin voisin joskus haluta lapsen. Jos se on tyttö. Ton yhen kans.
Siinäpä vissiin ne tärkeimmät. Sori en jaksa kirjoittaa hyvää Suomea tai mitään.