May 14, 2007 20:56
Ah, vihdoin voi kai huokaista helpotuksesta että kaikki on hyvin.
Hymyilyttää ja on ihanan lämmintä.
Rakastan sua Jenni, anteeksi.
Ehkä ihaninta tässä päivässä oli se kun pääsin vihdoin
puhumaan mun ajatuksista ja tunteista jollekkin
joka varmasti kuuntelee ja kaikenlisäksi ymmärtää.
Polteltiin tupakkaa, istuttiin valajaskosken sillan reunoilla ja
kiipeiltiin siellä sun täällä ja kuunneltiin vettä.
Puhuttiin tyttörakkaudesta, ehkä hiukan pettämisen rajoista ja
minusta ja jennistä.
Siitä, kuinka samalla tavalla me tunnetaan,
pystytään asettumaan toistemme rooleihin ja muhun sattuu
jos suhunki sattuu, olen iloinen jos sinäkin olet.
Tiedättekö..
Ihmisten paljoudesta on joskus vaikeaa löytää ne henkilöt, ihmiset,
joille voit puhua, joiden kanssa haluat ehkäpä olla elämäs lopppuun asti.
Sen kyllä huomaa, kun se oikea henkilö osuu kohdalle,
ja voi itsekseen sanoa; ton kanssa mä vietän lopun elämääni.
Kuitenkin joskus, ehkä liian useinkin huomaa olleensa väärässä.
Onkin tulkinnut asioita väärin ja henkilö jota rakastat muuttuu kitkeräksi
sun kielellä.
Onneksi mä uskon nyt tähän hetkeen.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, tulevaisuus tulee sun luo,
mut sun pitää vaan ohjata se oikeaan suuntaan.
Emt haluan kirjoittaa taas jonkin rakkaustarinan.
ihmiset ovat sekavia, vaikeasti ymmärrettäviä.