Feb 17, 2009 21:46
Iloja näin alkuun, vaikka hieman on kyllä ketuttanut muutaman immeisen käytös...
Mutta kyl se tästä.
laitan tässä nyt eilisen ja tän päivän jutut sulassa sovussa.
- Eilen sain varmistuksen asialle, että yksi ihminen puhui paskaa ja sanoi asioita vain ilmeisesti loukatakseen. Tuli hyvä ja helpottunut olo kun kuuli et k.o. tyyppi puhuu sontaa.
- Pelit pelut pelit. Tuli taasen lautapelejä pelattua mooooonta tuntia.
-...ja puhuttua, puhuttua, puhuttua. Terapiasta käy!
- Hain uuteen työpaikkaan, voi kun saisin sen paikan!
- siivosin tänään KOKO kämpän. No ok, vessa ja kylppäri ja huomiselle ja makkarin imurointi sit joskus... Mut esim raahasin parit patjat oikeelle paikalleen ja jopa sellasta meidän "pikkuhuonetta" joka lähinnä on varastotilana siivoilin!
- Onneksi selvisi et puoliskon kiukuttelu johtui mitä typerimmästä asiasta, ei onneksi mistään isommasta. Joskin se harmittaa kyllä!
-eilen 1,5h salilla. Ja tänään kunnon irrottelut kuntopyörällä. Miten rakastankaan polttavia reisiä!
Fyssalle avauduin taas kaikkee hönöö... Se on niin luotettavan ja avoimen oloinen tyyppi et höpötän sille puoli elämääni aina...outoa! :D
****************************************************************************************************************************
jep jep.
Sit kuulumisia jalasta:
Maanantaina oli aika ortopedille ja ekan kerran kuulin sen suusta ihan suoraan että HYVÄ SIITÄ TULEE ja kyllä se siitä notkistuu vähitellen. Ja että hän on TYYTYVÄINEN tulokseen.
Ojennusvajautta on edelleen se n 10 astetta terveeseen yliojentuvaan koipeen.
Mutta töihin passittaa mut nyt.
Eli maanantaina voke taasen kutsuu...kiinnostaa kun kilo kiviä! Kumpa niiiiin saisin sen duunin mihin hain. Tykkään kyllä mummoja ja pappoja hoidella, mut kaipaan niin kovin vaihtelua. Jotain ihan erilaista taas.
Tänään oli fysioterapia ja oli taas kivaa.
Ville the fysioterapeutti oli sitä mieltä et kinttu kunnolla lämmiteltynä ja manipuloituna menis varmana jopa 140 astetta koukkuun. Nyt ollaan edelleen siinä reilussa 120 asteessa.
Enää ei edes se "manipulointi" sattunut ollenkaan niin kovaa kun aiemmin.
Tilitin kaikki uuden työn haut ja muut siinä samalla... mahtaa pitää mua kahelina.
Töihin paluusta kun kyseli et miltä tuntuu niin vastasin et se on ihan perseestä :D
Sit sain uutena kotiläksynä neuvoja pohkeiden treeniin jalkaprässissä (ja tietty kotona sa atehdä varpailleen nousuja jne.)
Ja hei guys, SAAN ALKAA POMPPIA! Kyllä siinä kuulkaas aitaa kaatuu ja tanner tömisee, mutta saan pomppia.
Silleen lievästä kyykustä ponnistus ja alastulo polvista joustaen.
Ja kuulemma se meni jo hyvinkin jopa (jouduin siel vastaanotolla pomppimaan :P).
Nyt kuulemma ei oo silleen enää hätää normaalin elämän suhteen, kunhan ei tuu äkkinäisiä pysähdyksiä, tökkäsyjä, taittumisia, kaatumisia, kiertoja, repäsyjä. Mutta saa seisoa yhdellä jalalla jne.
Mutta tanssiin tosiaan saa palata vasta toukokuun lopulla... WHY OH WHY!
pomppiminen,
fysioterapia,
8päivää haaste