hurraa, olen sankari.
ompa hassua, kun työpäiväni rytmit vaihtelee. tai varmaan mun mieliala vaan. on niitä päiviä, jollon juo vaan pari kuppia teetä, kun tekee niin sikana hommia, ettei ehdi muuta tajutakaan, ja on ihan tulessa. sellainen päivä oli eilen.
Sitten on niitä päiviä, kun juo 100 kuppia teetä, ja mättää keksejä naamaan kiihtyvällä tahdilla, eikä ees huvita tehdä töitä, ja öllöö vaan. (huomatkaa uusi verbi) mutta ainahan sitä tulee jotain tehtyä. Mutta toisaalta, ei se haittaa, koska digggaan (eli kaivan) mun työstä.
Toissapäivänä (tiistaina 22.11.2005) oli maailman ihanin päivä, ja kaikki sattu juuri oikein. menin töihin neljäski, olin aamun kotona, chillaili, kuuntelin musiikkia, kokkasin maailman ihmeellisinta, mutta parasta ruokaa, vein apinajumalalle jätskiä ku se oli kipee, hyppäsin ratikasta pois ennen ku tarkastajat tuli sisään, dyykkailin sikana leipää, ja näin maailmanlopun auringonlaskun ruoholahden telakoiden taakse, siis sellasen kunnon maailmanlopun auringonlaskun, että taivas on viininpunasta ja oranssia ja mustaa, ja vitun isot telakat nousee taivaisiin. samalla mietin, miten ihanaa elämäni onkaan. Tulin sisälle töihin, ja avasin koneen, ja mulle oli maili yhdeltä mun "pomoista", jossa se kerto kuinka paska oon ja plaa plaa paljon kaikkee. tai siis ainakin ensivaikutelma siitä mailista oli sellanen. no, minä luin sen pari kertaa ja tajusin, että homman nimi on rakentava kritiikki, ja otin kotonani asiakseni kirjoittaa kunnon vastauksen mailiin, ja niin tein. Nyt on kaikki mitä parhain päin! On niin siidee, että pystyn puhumaan mun pomojen kanssa ihan kaikesta aina.
Niistä puheenollen, yks mun "pomoista" kuttu meidät syömään, ja on niin siistiä, ku seki on vegaani, ja mun käsittääkseni maailman paras kokki, joten tulee varmaan mukavat kemut.
noniin, eiköhän nyt tullu laitettua mustaa valkoselle. tää on kyllä syrjintää. mä haluan keltasta ruskeelle. puh!
Sitten on niitä päiviä, kun juo 100 kuppia teetä, ja mättää keksejä naamaan kiihtyvällä tahdilla, eikä ees huvita tehdä töitä, ja öllöö vaan. (huomatkaa uusi verbi) mutta ainahan sitä tulee jotain tehtyä. Mutta toisaalta, ei se haittaa, koska digggaan (eli kaivan) mun työstä.
Toissapäivänä (tiistaina 22.11.2005) oli maailman ihanin päivä, ja kaikki sattu juuri oikein. menin töihin neljäski, olin aamun kotona, chillaili, kuuntelin musiikkia, kokkasin maailman ihmeellisinta, mutta parasta ruokaa, vein apinajumalalle jätskiä ku se oli kipee, hyppäsin ratikasta pois ennen ku tarkastajat tuli sisään, dyykkailin sikana leipää, ja näin maailmanlopun auringonlaskun ruoholahden telakoiden taakse, siis sellasen kunnon maailmanlopun auringonlaskun, että taivas on viininpunasta ja oranssia ja mustaa, ja vitun isot telakat nousee taivaisiin. samalla mietin, miten ihanaa elämäni onkaan. Tulin sisälle töihin, ja avasin koneen, ja mulle oli maili yhdeltä mun "pomoista", jossa se kerto kuinka paska oon ja plaa plaa paljon kaikkee. tai siis ainakin ensivaikutelma siitä mailista oli sellanen. no, minä luin sen pari kertaa ja tajusin, että homman nimi on rakentava kritiikki, ja otin kotonani asiakseni kirjoittaa kunnon vastauksen mailiin, ja niin tein. Nyt on kaikki mitä parhain päin! On niin siidee, että pystyn puhumaan mun pomojen kanssa ihan kaikesta aina.
Niistä puheenollen, yks mun "pomoista" kuttu meidät syömään, ja on niin siistiä, ku seki on vegaani, ja mun käsittääkseni maailman paras kokki, joten tulee varmaan mukavat kemut.
noniin, eiköhän nyt tullu laitettua mustaa valkoselle. tää on kyllä syrjintää. mä haluan keltasta ruskeelle. puh!