(no subject)
Seikkailin just LJ:n iloisissa maailmoissa ja löysin yllättäen monen monta blogia, jotka ei ole kokonaan friends onlyjä - normaalistihan friends only -blogista pääsee vain toisiin friends only -blogeihin eikä pysty mitään lukemaan (tylsää!). On niin siistiä lukea vaan ihan randomilla joidenkin täysin vieraiden juttuja ja vaikka löytäisinkin kivoja blogeja, niin en silti enää uskalla pyytää ketään listalleni, kun tuntuu, etten kirjoita enää koskaan mitään sellaista, joka voisi olla mielenkiintoista jonkun toisen mielestä. Kommentoida sentään uskalla, jos silmiin osuu jotain, johon tekee mieli muutama sana kirjoittaa.
Oikeesti tulin kyllä kertomaan yhden jutun. Viime sunnuntaina kävin vähän jouluostoksilla tai siis saamassa itselleni joululahjoja. Äiti osti mulle sellaisen ihanan ruskean ja vihreän ja muutaman muun värisen ruudullisen villakangastakin. Kummitäti osti sitten sellaiset housut, jotka jo unohdin, koska ne meni pakettiin ja tulevat mulle vasta jouluna ja sitten vasta iloitsen niistä. Joni sitten ystävällisesti ilmoitti, etten saa käyttää enää reppua mun uuden takin kanssa, koska ne ei sovi yhteen. Olispa se tänään nähnyt, kun kuljeskelin ympäriinsä 30L rinkka selässä, verkkarit jalassa ja uusi takki niskassa. Kyllä varmaan olis riemua revennyt! Minkäs mahdan, kun kaikki muut takit on muualla kuin täällä.
Eilen partiossa sain yhdeltä pojulta pikkuisen paketin (kynttilän ja koristeen) ja tänään liikkarilainen, joka ei pääse ensi viikon vuoden viimeiselle kerralle, toi mulle suklaata. Musta on kauhean kivaa, että saa jotain tuommoista pientä noilta lapsilta, joille koko vuoden jotain juttua pitää. Siinä tuntuu siltä, että sitä hommaa arvostetaan, kun perheet haluavat muistaa ja kiittää tuommoisella pienellä jutulla.
Oikeesti tulin kyllä kertomaan yhden jutun. Viime sunnuntaina kävin vähän jouluostoksilla tai siis saamassa itselleni joululahjoja. Äiti osti mulle sellaisen ihanan ruskean ja vihreän ja muutaman muun värisen ruudullisen villakangastakin. Kummitäti osti sitten sellaiset housut, jotka jo unohdin, koska ne meni pakettiin ja tulevat mulle vasta jouluna ja sitten vasta iloitsen niistä. Joni sitten ystävällisesti ilmoitti, etten saa käyttää enää reppua mun uuden takin kanssa, koska ne ei sovi yhteen. Olispa se tänään nähnyt, kun kuljeskelin ympäriinsä 30L rinkka selässä, verkkarit jalassa ja uusi takki niskassa. Kyllä varmaan olis riemua revennyt! Minkäs mahdan, kun kaikki muut takit on muualla kuin täällä.
Eilen partiossa sain yhdeltä pojulta pikkuisen paketin (kynttilän ja koristeen) ja tänään liikkarilainen, joka ei pääse ensi viikon vuoden viimeiselle kerralle, toi mulle suklaata. Musta on kauhean kivaa, että saa jotain tuommoista pientä noilta lapsilta, joille koko vuoden jotain juttua pitää. Siinä tuntuu siltä, että sitä hommaa arvostetaan, kun perheet haluavat muistaa ja kiittää tuommoisella pienellä jutulla.