Itse en koskaan uskalla puhua muusta kuin sähköjohdoista
Aina iltaisin, kun menen sänkyyn ja odotan unta, niin keksin vaikka mitä kirjoitettavaa tänne. Päivisin en vain saa mitään kirjoitettua, vaikka illalla kirjoitankin merkintöjä päähäni. Tässä nyt jotain raapusteluja kuitenkin nyt sitten.
Lauantaina soi puhelin.
- Olen täällä teidän ovella ja mulla olisi kukkalähetys. Voinko jättää sen ovelle?
- No joo, et voi, kun oon kotona vasta sunnuntai-iltana.
Eilen sitten kukkalähetti ilmestyi ovelle ja todella yllätti isolla kukkapuketilla! Hienot kukat onkin! Pelkäsin tosin ihan turhaan lähettäjän olevan ikävä tyyppi, mutta onneksi olin väärässä. Postcrossingtoveri-Femmien kanssa vitsailin aiemmin irkissä, että mullekin voi lähettää synttäreiden takia kukkaisia, kun Femmien velikin sai. Femppa sitten uhkaili: "Varo vaan! Mulla on sun osoite." Iloinen yllätys ja kuinka monta kertaa te voitte sanoa saaneenne kimppuja kukkalähetiltä!
Musta tuli tänään puutarhuri. Ostin Prismasta sellaisen sarjan, jossa on 3 ruukkua ja niihin mullat ja siemenet. Kohtapa mulla kasvaa ruohosipulia, basilikaa ja persiljaa. Hieno vihreä kastelukannukin saa nyt vihdoin hommia! Vielä kun keksis mihin yrttejään sitten käyttäis, kun ne sieltä ensin suvaitsevat kasvaa. Voiskohan salaattia kasvattaa kukkaruukussa?
Mun uudet hiukset on sellaiset, että tuolta niskasta on sellaista vähän tummempaa ja sitten muuten päässä on vaaleita raitoja. Tumma väri ei kuulemma pysy kovin kauaa, kun hiuksia ei oltu aiemmin värjätty. Hyvää on se, että jos en olisi tykännyt, niin väri häviää nopeasti ja jos taas tykkäisin (tykkäänkin), niin toisen kerran, kun nuo värjää, niin väri jää huomattavasti paremmin kiinni. Lyhempi tukka on tietenkin, kun otettiin kaikki kuivat pois ja etuhiuksien alta näkee taas. Kampaajan sanoin yleisilmeeni on nyt vaaleampi :) Blondi, mikä blondi.
Tää 22-vuotiaana oleminen alkoi aika rajusti. Tulin nimittäin synttäripäivää seuraavana yönä mahatautiseksi. Kello 01-07 oksensin noin puolen tunnin välissä eli enää en voi väittää kolmea tai neljää oksennusta moneksi, koska tossa tuli reilu kymmenen kertaa kurkittua sankoon. Nyt tiedän miltä näyttää suklainen oksennus vessan seinillä. Ei tee enää mieli syödä pätkiskakkua toista kertaa... Kaikeksi inhottavuudeksi en yöllä oksennusten välissä voinut ajatella muuta kuin ruokaa ja aina alkoi uudestaan etoa. Ei ollut mitenkään normaalia oksentelua, koska luulisi tuollaisen määrän örkkyjä olevan rankkaa, mutta ei se tuntunut yhtään siltä. Nukuin kylläkin sitten seuraavan päivän ja vieläkin sitäkin seuraavan olin ihan tööt. Kaikki lihaksetkin sääriä unohtamatta kipeytyi... Joka oksukerralla tuntui siltä kuin olisi yksitellen tyhjentänyt erilaisia mahan lokeroita. Joka kyökillä yksi lokero. Yö kuivatti ihan hirveästi suuta ja oli huudettava äiti tuomaan juomista. No se tietenkin oli tosi vihainen... Äiti myös kertoi mulle (ei silloin yöllä), että olen aina oksentanut ihan hirveän kovaäänisesti. Kuulemma koko talo tietää varmasti, kun mä oon mahataudissa :D Oli kivaa olla kotikotona kipeänä, koska ei yksin ole kiva olla kipeänä. Kaikista on tosi ihanaa lukea tästä <3 Mun oli silti vaan pakko kirjoittaa, kun tauti oli jotenkin kokonaisuudessaan niin outoa.
Lauantaina soi puhelin.
- Olen täällä teidän ovella ja mulla olisi kukkalähetys. Voinko jättää sen ovelle?
- No joo, et voi, kun oon kotona vasta sunnuntai-iltana.
Eilen sitten kukkalähetti ilmestyi ovelle ja todella yllätti isolla kukkapuketilla! Hienot kukat onkin! Pelkäsin tosin ihan turhaan lähettäjän olevan ikävä tyyppi, mutta onneksi olin väärässä. Postcrossingtoveri-Femmien kanssa vitsailin aiemmin irkissä, että mullekin voi lähettää synttäreiden takia kukkaisia, kun Femmien velikin sai. Femppa sitten uhkaili: "Varo vaan! Mulla on sun osoite." Iloinen yllätys ja kuinka monta kertaa te voitte sanoa saaneenne kimppuja kukkalähetiltä!
Musta tuli tänään puutarhuri. Ostin Prismasta sellaisen sarjan, jossa on 3 ruukkua ja niihin mullat ja siemenet. Kohtapa mulla kasvaa ruohosipulia, basilikaa ja persiljaa. Hieno vihreä kastelukannukin saa nyt vihdoin hommia! Vielä kun keksis mihin yrttejään sitten käyttäis, kun ne sieltä ensin suvaitsevat kasvaa. Voiskohan salaattia kasvattaa kukkaruukussa?
Mun uudet hiukset on sellaiset, että tuolta niskasta on sellaista vähän tummempaa ja sitten muuten päässä on vaaleita raitoja. Tumma väri ei kuulemma pysy kovin kauaa, kun hiuksia ei oltu aiemmin värjätty. Hyvää on se, että jos en olisi tykännyt, niin väri häviää nopeasti ja jos taas tykkäisin (tykkäänkin), niin toisen kerran, kun nuo värjää, niin väri jää huomattavasti paremmin kiinni. Lyhempi tukka on tietenkin, kun otettiin kaikki kuivat pois ja etuhiuksien alta näkee taas. Kampaajan sanoin yleisilmeeni on nyt vaaleampi :) Blondi, mikä blondi.
Tää 22-vuotiaana oleminen alkoi aika rajusti. Tulin nimittäin synttäripäivää seuraavana yönä mahatautiseksi. Kello 01-07 oksensin noin puolen tunnin välissä eli enää en voi väittää kolmea tai neljää oksennusta moneksi, koska tossa tuli reilu kymmenen kertaa kurkittua sankoon. Nyt tiedän miltä näyttää suklainen oksennus vessan seinillä. Ei tee enää mieli syödä pätkiskakkua toista kertaa... Kaikeksi inhottavuudeksi en yöllä oksennusten välissä voinut ajatella muuta kuin ruokaa ja aina alkoi uudestaan etoa. Ei ollut mitenkään normaalia oksentelua, koska luulisi tuollaisen määrän örkkyjä olevan rankkaa, mutta ei se tuntunut yhtään siltä. Nukuin kylläkin sitten seuraavan päivän ja vieläkin sitäkin seuraavan olin ihan tööt. Kaikki lihaksetkin sääriä unohtamatta kipeytyi... Joka oksukerralla tuntui siltä kuin olisi yksitellen tyhjentänyt erilaisia mahan lokeroita. Joka kyökillä yksi lokero. Yö kuivatti ihan hirveästi suuta ja oli huudettava äiti tuomaan juomista. No se tietenkin oli tosi vihainen... Äiti myös kertoi mulle (ei silloin yöllä), että olen aina oksentanut ihan hirveän kovaäänisesti. Kuulemma koko talo tietää varmasti, kun mä oon mahataudissa :D Oli kivaa olla kotikotona kipeänä, koska ei yksin ole kiva olla kipeänä. Kaikista on tosi ihanaa lukea tästä <3 Mun oli silti vaan pakko kirjoittaa, kun tauti oli jotenkin kokonaisuudessaan niin outoa.