Selkä suorana
Ratsastin perjantaina ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Lukuunottamatta selkään pääsemistä se oli paljon helpompaa kuin satulan kanssa! Hevoseen sai suoran kontaktin ja tasapaino oli parempi kun ei ollut satulan mekaniikkaa siinä välissä. Ja Igorin selkä oli ihanan pehmeä ja lämmin.
Ilmeisesti tein kuitenkin jotain liian oikein. Joskus puolivälissä tuntia tuli mieleeni kokeilla miekkailusta tuttua selän asettelua: häntäluu alas, häpyluulla eteenpäin. Voisin vannoa, että Igor kasvoi monta senttiä joka suuntaan, höristi korviaan ja alkoi mennä paljon innokkaammin. Koko lopputunti oli häsläystä, kun heppa ravasi (ja lopulta lähti laukkaan) hirveällä vauhdilla, minä yritin pysyä kyydissä ja jarruttaa samanaikaisesti, ja heppa siitä hämmentyi ja harmistui kun tämä tyyppi ei pysy selässä.
Ilmeisesti tein kuitenkin jotain liian oikein. Joskus puolivälissä tuntia tuli mieleeni kokeilla miekkailusta tuttua selän asettelua: häntäluu alas, häpyluulla eteenpäin. Voisin vannoa, että Igor kasvoi monta senttiä joka suuntaan, höristi korviaan ja alkoi mennä paljon innokkaammin. Koko lopputunti oli häsläystä, kun heppa ravasi (ja lopulta lähti laukkaan) hirveällä vauhdilla, minä yritin pysyä kyydissä ja jarruttaa samanaikaisesti, ja heppa siitä hämmentyi ja harmistui kun tämä tyyppi ei pysy selässä.