Ajatuksenjuoksuaika
Olen haukannut pilvestä. Repale valui mahaan ja alkoi kuiskia Syysterveiset-nuotilla: "Tee merkintä, tee merkintä, tee-tee merkin-tä!"
Olen lukevinani tenttiin, mistä tuli mieleeni, että pitäisi soittaa kaverille ja pyytää telttaa lainaksi. Edellisessä lauseessa näette tässä päiväkirjassa vallitsevan kirjoittamis"metodin" hyvin paljaana, jos olette tarkkoja. Olen ametodisti. Haha. Olen suuri vitsailija.
Ah. Menen VIHDOINKIN huomenna keskustelemaan opinnoistani pääkallonpaikalle laitokselle. Saan kuulla, mikä suunnitelmissani on mahdollista ja mikä ei. Sitten ei enää tarvitse heräillä aamuöistä laskemaan opintopisteitä ja opintotukikuukausia ja huokailemaan, kun ei voi tehdä mitään konkreettista.
Sitten se konkreettinen, mikä on tehtävissä, on silkkaa tulevaisuutta, koska se konkreettinen, mikä oli tehtävissä, on jo tehty.
Minusta tulisi varmasti hyvä rautalanganvääntäjä, vaikkakin kokeiltuani sitä entiskeväänä olin turhautua ikihyviksi. Perhosen vääntäminen rautalangasta kuvamallin mukaan ei ollutkaan helppoa, etenkään kun työhön oli määritelty aikaraja.
"Ah. Ahdistaa.", kirjoittaa nimimerkki "Kirjatentissä viimeksi vuonna 2006 vai oliko se -05" ja lisää, ettei edelleenkään ole oppinut itselleen sopivaa valmistautumistyyliä. Miten auttaisimme häntä?
Eilen biologiystävän Post Gradu -bileissä olin huumaantua sosiaalisesta ravinneympyrästä, jota juhla merkitsi kaltaiselleni niukan linjan kesäläiselle. Kaksi-kolme kuukautta hiljaiseloa tekee ilmeisesti kenestä tahansa ihmissyöjän, sillä ahmin ahmimasta päästyäni seuraa, joka viime ajoista poiketen koostui oman ikäluokkani edustajista. Ainut, että osa porukasta puhui _pelkästään_ urheilusta, vaikka hetkiseksi välillä onnistuinkin harhauttamaan keskustelun kalkkiviivain ulkopuolelle ja tekemään siitä yhtä sekavan kuin tästä sepustuksestani.
Voisiko joku urheilijaksi tunnustautuva ystävällisesti tulla ja pistää merkintäni aisoihin ja ruotuun.
Voisiko myös joku tentticoach tulla hätiin.
Ah. Enää kahdeksan työpäivää. Niiden kuluttua häiväsemme retkelle Ouluun ja Rovaniemelle. Tiedoksi etenkin Pialle (kirjoitan kohta sinulle sähköpostia). Sitten alkaakin jo koulu, jee. Kyllä kolmen päivän kesäloma on aivan riittävä?
Olen lukevinani tenttiin, mistä tuli mieleeni, että pitäisi soittaa kaverille ja pyytää telttaa lainaksi. Edellisessä lauseessa näette tässä päiväkirjassa vallitsevan kirjoittamis"metodin" hyvin paljaana, jos olette tarkkoja. Olen ametodisti. Haha. Olen suuri vitsailija.
Ah. Menen VIHDOINKIN huomenna keskustelemaan opinnoistani pääkallonpaikalle laitokselle. Saan kuulla, mikä suunnitelmissani on mahdollista ja mikä ei. Sitten ei enää tarvitse heräillä aamuöistä laskemaan opintopisteitä ja opintotukikuukausia ja huokailemaan, kun ei voi tehdä mitään konkreettista.
Sitten se konkreettinen, mikä on tehtävissä, on silkkaa tulevaisuutta, koska se konkreettinen, mikä oli tehtävissä, on jo tehty.
Minusta tulisi varmasti hyvä rautalanganvääntäjä, vaikkakin kokeiltuani sitä entiskeväänä olin turhautua ikihyviksi. Perhosen vääntäminen rautalangasta kuvamallin mukaan ei ollutkaan helppoa, etenkään kun työhön oli määritelty aikaraja.
"Ah. Ahdistaa.", kirjoittaa nimimerkki "Kirjatentissä viimeksi vuonna 2006 vai oliko se -05" ja lisää, ettei edelleenkään ole oppinut itselleen sopivaa valmistautumistyyliä. Miten auttaisimme häntä?
Eilen biologiystävän Post Gradu -bileissä olin huumaantua sosiaalisesta ravinneympyrästä, jota juhla merkitsi kaltaiselleni niukan linjan kesäläiselle. Kaksi-kolme kuukautta hiljaiseloa tekee ilmeisesti kenestä tahansa ihmissyöjän, sillä ahmin ahmimasta päästyäni seuraa, joka viime ajoista poiketen koostui oman ikäluokkani edustajista. Ainut, että osa porukasta puhui _pelkästään_ urheilusta, vaikka hetkiseksi välillä onnistuinkin harhauttamaan keskustelun kalkkiviivain ulkopuolelle ja tekemään siitä yhtä sekavan kuin tästä sepustuksestani.
Voisiko joku urheilijaksi tunnustautuva ystävällisesti tulla ja pistää merkintäni aisoihin ja ruotuun.
Voisiko myös joku tentticoach tulla hätiin.
Ah. Enää kahdeksan työpäivää. Niiden kuluttua häiväsemme retkelle Ouluun ja Rovaniemelle. Tiedoksi etenkin Pialle (kirjoitan kohta sinulle sähköpostia). Sitten alkaakin jo koulu, jee. Kyllä kolmen päivän kesäloma on aivan riittävä?