Lentämisestä ja muusta lukemisen keskellä pohdituttaneesta

Apr 05, 2007 18:39

Miten monta hyvää tilaisuutta kauhuelokuvaefektien ja hörhötallenteiden äänittämiseen olenkaan tänään hukannut. Ikkunat paukahtelevat kiinni, huo`ahtavat  taas auki ja kirskahtelevat. Verhot hulmuavat lepattavasti ja äänekkäästi liikkuen levottomina nipsujen varassa. Männynlatvat pysähtyvät äkisti ja yhtä äkisti riehaantuvat kumisemaan. Tuuli paukuttelee nurin seinää vasten asettamiani parvekelaattoja.

Alakerrasta kantautuvaa bassonjytkettä säestää seinänaapurista kuuluva saha. Toivottavasti kyseessä ei ole taikuriherätyksen seurauksena syntynyt pakottava vaimon poikkisahaamisen tarve.

Miksi kyyhkyt taapertavat niin paljon jalan? Ovatko ne kuulleet, että kävely hoikistaa? Tai ovatko ne liitossa sorsien ja kanalintujen kanssa, liitossa josta biologit eivät tiedä mitään? Vai samaistuvatko ne ehkä strutseihin?

Miksi leijatkaan eivät tahdo lentää? Näyttää nöyryyttävältä, kun yli poikaiän ehtinyt leijanlennättäjä juoksee ja juoksee edestakaisin, kompuroi ja huohottaa, mutta leija vain nokkii häntä säälimättä takaraivoon. Tai raahautuu perässä kuin salametsästetty raato tai vedettävä briolelu, jonka pyörät ovat menneet jumiin.

Sitä paitsi, kyllä häkki- ja vaijerikoirienkin pitäisi päästä säännöllisesti lenkille ja ystävien pariin.

Silmät verestävät kaikista niihin lentäneistä vierasesineistä.

Olisi myös hyvä, jos vielä tässä vaiheessa kevättä kestäisi keskipäivän auringon tunkeutumisen sisätiloihin. Ja kyllähän minä kestänkin. Tänne vaan kaikki paiste! Laitan sitten kaihdinta eteen jos alkaa ujostuttaa.

"Kaihdinta vasten näin varjojen liittyvän yhteen...daa daa daa daa da". Ehkä nyt on aika lopettaa editointi ja sulkea tietokone. Hyveli yöteli, yökyöpeli myöteli (teille kaikille illan varalle).
Previous post Next post
Up