Parveke, johdatus ajatteluuni
Parvekkeen ovi oli auki. Yritin varsin passiivisesti houkutella Ytyä ulos tai oravaa sisälle, samantekevää. Tuijotin tietokoneen ruutua, jolle odotin etiikan tehtäväni ilmestyvän. Tyhjästä, mutta täydellisenä kuin muna, valmiina. Kunpa maailmassa olisi jokin maksuton etiikka-automaatti.
Parvekkeen ovi oli auki, koska ulkona oli sellaista kuin siellä nyt tänään on ja koska yritin houkutella Ytyä ulos. Näin muuten haukan aamulla, se lensi puiden välissä kuin harmaa frisbee (vaiko sittenkin bumerangi, jonka muoto vastaa paremmin haukan lentokuvaa), ja siksikin istuin aivan parvekkeen oven edessä. Arvelin, että ehtisin tehdä jotakin, jos haukka (rääpäle) yrittäisi napata kanini (n. 2 kg). Tietokoneemme sijaitsee tuolilla. Istuin sitä vastapäätä niin ikään tuolilla ja kasvatin kyttyrää. Kyttyrä kasvaa onneksi hitaasti.
Meidän pitäisi hankkia tietokoneellemme oma pöytä.
Parvekkeelta kuului kovaa räpellystä. Tarkistin, että Yty makoili tyytyväisenä nojatuolipuskansa takana. Ulkona metelöi siis mitä ilmeisimmin orava. Kurkistin ovesta, orava taisi pelästyä liikettä ja pakeni siihen mennessä kun sain katseeni kohdistettua. Jäljellä oli vain pörröinen, harmaa häntä.
Ehdin ajatella: yä.
Tarkempi tarkastelu osoitti, että se, mitä olin luullut hännäksi, olikin pelkkää höttöä, höytyvää, jotain pölyä ja kasvinosia. Harmi. Olisi ollut jännittävää löytää uusi oravalaji. Olisin nimennyt sen sisilisko-oravaksi (sciurus lacerta).
Nyt sitä etiikkaa. Huippumalli haussa alkaa vasta tunnin päästä.
Parvekkeen ovi oli auki, koska ulkona oli sellaista kuin siellä nyt tänään on ja koska yritin houkutella Ytyä ulos. Näin muuten haukan aamulla, se lensi puiden välissä kuin harmaa frisbee (vaiko sittenkin bumerangi, jonka muoto vastaa paremmin haukan lentokuvaa), ja siksikin istuin aivan parvekkeen oven edessä. Arvelin, että ehtisin tehdä jotakin, jos haukka (rääpäle) yrittäisi napata kanini (n. 2 kg). Tietokoneemme sijaitsee tuolilla. Istuin sitä vastapäätä niin ikään tuolilla ja kasvatin kyttyrää. Kyttyrä kasvaa onneksi hitaasti.
Meidän pitäisi hankkia tietokoneellemme oma pöytä.
Parvekkeelta kuului kovaa räpellystä. Tarkistin, että Yty makoili tyytyväisenä nojatuolipuskansa takana. Ulkona metelöi siis mitä ilmeisimmin orava. Kurkistin ovesta, orava taisi pelästyä liikettä ja pakeni siihen mennessä kun sain katseeni kohdistettua. Jäljellä oli vain pörröinen, harmaa häntä.
Ehdin ajatella: yä.
Tarkempi tarkastelu osoitti, että se, mitä olin luullut hännäksi, olikin pelkkää höttöä, höytyvää, jotain pölyä ja kasvinosia. Harmi. Olisi ollut jännittävää löytää uusi oravalaji. Olisin nimennyt sen sisilisko-oravaksi (sciurus lacerta).
Nyt sitä etiikkaa. Huippumalli haussa alkaa vasta tunnin päästä.