Narnia
Olen käynyt nyt katsomassa Narnian ykkösleffan, kahdesti. Tykkään. Pidän siitä että se on lähes täysin uskollinen Lewisin alkuperäiselle tekstille, pidän maisemista, pidän hamoista. Tilda Swinton on loistava valkoisena velhona. Lapsinäyttelijäiden roolisuorotuksia haukuttiin jossain lehdessä pahvisiksi ja yksipuolisiksi, mutta minä pidän heistä, etenkin Lucy ja Edmund ovat suunnilleen sellaisia kuin olen kuvitellutkin.Narnian tarina on tarina rakkauden, hyvyyden ja uskon voimasta, joku sanoisi myös että magian. Elokuvassa puhutaan paljon magiasta, kun oikeastaan tarkoitetaan minun mielestäni rakkauden voimaa. Noh, toisaalta, rakkaus on eräänlaista vahvaa magiaa tai taikuutta sekin. Minulle sekä kirjat, että nyt tuo elokuva ovat jättäneet sen tunteen, että haluan kasvaa ihmisenä, kasvaa rakkaudessa.
Tiedän, että joitakin ahdistaa kirjan satuun piilotettu kristillinen symboliikka, mutta toisaalta, sen voi ottaa juuri sellaisena, symboliikkana. Hauskinta koko elokuvassa on se, miten lasten on vuorollaan kamppailtava sen kanssa, uskovatko itsestään korkeamman totuuden joka on profetiassa, vai antavatko vallan luonteensa pimeille puolille ja pelolle. Jotenkin sitä ihmistä suuremman rakkauden voimaa kuvaa myös se, että Edmund saa kuninkaaksi tultuaan nimekseen oikeamielinen, siitä huolimatta että on jossain vaiheessa aivan jotain muuta. Kirjoissa kerrotaan myös, että hänestä tuli etevä laintuntija ja oikeamielinen tuomari, luultavasti juuri taustansa takia.
Narnia-fani olen ja Narnia-fanina taidan pysyä elämäni loppuun saakka, minulle kirjat ovat aina edustaneet sitä mikä kristinuskossa on parasta. Vapautta, seikkailua, totuutta, rakkautta ja rohkeutta, sekä sitä että uskotaan rakkauden ja hyvyyden voimaan silloinkin kun tilanne näyttää toivottomalta. Usko ja rakkaus yhdessä kutsuvat esiin sen mikä ihmisessä on parasta. Ainoa asia mikä minua surettaa on se, että sudet joista eläiminä kovin pidän ovat kirjassa ja elokuvassa pelkästään pahoja.
Vielä vajaa viikko töitä ja sitten kohti pohjoista kotiin taas. Sydämessäni on suuri rauha. Olen onnellinen.
Tiedän, että joitakin ahdistaa kirjan satuun piilotettu kristillinen symboliikka, mutta toisaalta, sen voi ottaa juuri sellaisena, symboliikkana. Hauskinta koko elokuvassa on se, miten lasten on vuorollaan kamppailtava sen kanssa, uskovatko itsestään korkeamman totuuden joka on profetiassa, vai antavatko vallan luonteensa pimeille puolille ja pelolle. Jotenkin sitä ihmistä suuremman rakkauden voimaa kuvaa myös se, että Edmund saa kuninkaaksi tultuaan nimekseen oikeamielinen, siitä huolimatta että on jossain vaiheessa aivan jotain muuta. Kirjoissa kerrotaan myös, että hänestä tuli etevä laintuntija ja oikeamielinen tuomari, luultavasti juuri taustansa takia.
Narnia-fani olen ja Narnia-fanina taidan pysyä elämäni loppuun saakka, minulle kirjat ovat aina edustaneet sitä mikä kristinuskossa on parasta. Vapautta, seikkailua, totuutta, rakkautta ja rohkeutta, sekä sitä että uskotaan rakkauden ja hyvyyden voimaan silloinkin kun tilanne näyttää toivottomalta. Usko ja rakkaus yhdessä kutsuvat esiin sen mikä ihmisessä on parasta. Ainoa asia mikä minua surettaa on se, että sudet joista eläiminä kovin pidän ovat kirjassa ja elokuvassa pelkästään pahoja.
Vielä vajaa viikko töitä ja sitten kohti pohjoista kotiin taas. Sydämessäni on suuri rauha. Olen onnellinen.