Huomenta
Pitkästä aikaa ehdin ja jaksan kirjoittaa. Minussa olisi kyllä ollut sanoja ja olen usein miettinyt työmatkoilla mitä oikein kirjoittaisin tänne, mutta koneelle kun ei ole päässyt.
Onhan täällä tullut nähtyä, kaikenlaista elämää. Viime viikonloppuna istuin lauantain alkuillan Molly Malonessa ja loppuillan DTM:ssä naisten klubilla, (Kyllä, se on juurikin se lepakkokansan paikka hesassa)mistä irtosi pari kännykkänumeroa, muutama iskemisyritys (liian butcheja kaikki, ei kiitos! *irvistää* ) ja nyt sitten pari sovittua tapaamista ensi viikolle. Ei en suunnittele mitään harharetkiä avioliitossa, lähinnä etsiskelen vain kavereita, minkä toivottavasti tei selväksi myös näille jotka tapaan, siitä lisää joskus toiste.Asuntooni on muodostumassa sangen kiintoisa kommuuniyhteisö, meitä on nyt neljä jotka olemme pesiintyneet sinne enemmän tai vähemmän kesään saakka. Viime lauantaina puhuin paremmin kaikkien kanssa, jokainen tykönään oli päätynyt osatamaan viiniä ja herkkuja sinä päivänä ja niin meillä oli yks kaks nyyttikestit pystyssä keittiössämme.
Yksi meistä on lastentarhanopettaja, hämäävästi monia eri ystäviäni ääneltä ja ulkonäöltä muistuttava hoikka pisamakasvoinen ja punertavatukkainen nainen, joka on asunut viimeiset vuodet kaukoidässä, Japanissa nyt ainakin ja viimevuodet maassa jota en nyt häpeäkseni muista. Jokatapauksessa hän on naimisissa jonkun punkkari-opiskelija-miehen kanssa siellä joka ei nyt ole Suomessa, tämä Opettajakin on vain käymässä, Suomen palkoilla kuulemma elää siellä taas pitkään. Mielenkiintoiseksi tämän Opettajan tekee se, että hän on harrastanut joogaamista, meditointeja yms. asioita kauan ja meillä olikin sitten kiinnostavat puheenaiheet ( miten mulle aina tulee näitä ihmisiä melkeen väkisellä lähelle, joka paikassa)ja sivusimme chakroja, auroja ja muuta mielenkiintoista. Hänen huoneensa on aina auki, itämaiseen tapaan siellä istutaan lattialla ( hän sanoo ettei osaa enää istua tuoleilla) ja sinne pääsee aina juttelemaan jos tahtoo. Luulen että meistä voi tulla ystävät. Toinen on asunnon kuopus, neiti H, 22-vuotias koulunkäyntiavustaja, kaunis kuin mikä, ja bi. Tämä selvisi minulle juuri äskettäin, kun juttelin keskellä yötä hänen kanssaan keittiössä. Poikaystävänsä nukkui hänen huoneessaan ja hän oli laittamassa heille yöruokaa. Minä taas en saanut unta ja olin tassutellut keittiöön teetä juomaan. Olin kyllä hiukan aavistellut sellaista, mutta puolitutulta ihmiseltä ei mennä kysymään - Anteeksi, fantasioitko seksistä naisen kanssa? Yritin sitten tämän asian kautta rantain ottaa esille. Olinpas oikeassa :) Hän sanoi että edellisen koulu missä hän oli ollut työssä oli käynyt ahtaaksi, kaikki opettajat kuulemma naisia ja toinen toistaan kauniinpia, niin että hän raukka oli ollut aivan pyörällä päästään siellä ja ahdistunut kun ei ollut tiennyt minne silmänsä laittaisi. Hymytys. Luulen että hän on juuri vasta löytänyt ja hyväksynyt tämän puolen itsetään, ei ole kuulemma seurustellut koskaan naisen kanssa ja poikaystävälle asiasta tullut kerrottua joskus niin hirveässä kännissä ettei ole varma muistaako tämä mitään siitä. Asiasta ei ole kuulemma keskusteltu sen koommin.Kolmas joukosta on jäänyt minulle vieraammaksi, hänkin on lastentarhassa lastenhoitajana. En tiedä miksi, mutten tunne oloani niin kotoisaksi kuin näiden muiden kanssa. Hän on vielä kovempi ja nopeampi puhumaan kuin minä (uskokaa tai älkää) mutta jostain syystä häneen on vaikea tutustua. Monisanaisuus on muuten mainio piilopaikka ujolle tai rikkinäiselle persoonalla, itse sen tiedän kun olen käyttänyt lörpöttelyä niin kaunan piilopaikkana ja suojana ettei kukaan keksisi katsoa sitä oikeaa minua joka on siellä jossain, sanojen ja rivien välissä. Nykyään kylläkin se on vähentynyt, paitsi ihmisten seurassa joihin en luota.
Niin joo, ja siellä DTM: ssä sattui lähes puistattava yhteensattuma. Istuksin pöydässä ja naapuripöydässä oli iso naislauma. Yhtäkkiä joku minulle täysin tuntematon tulee kysymään, -Oletko Anna ja oletko Torniosta syntyjäsi? Vastaan hämmästyneenä molempiin kysymyksiin kyllä. Silloin pöydän viereen saapastelee punaisen irokeesisiilin omaava nainen, joka kysyy että muistanko hänet. Vähän aikaa mietittyäni hoksaan, että siinä on tyttö lapsuudenkotiani vastapäätä olleesta omakotitalosta, jossa oli hänen mummolansa. Tyttö oli siellä aina kesät ja lomat ja leikimme yhdessä jonkin verran. Kyllä nauratti, hänkin sanoi että maailma on tosi pieni. Kummallista että tapaan hänet ensi kerran noin 15 vuoteen tuollaisessa paikassa. :) Sikäli kuin sellaista asiaa kuin sattuma on olemassakaan, joskus epäilen sitä...
Ja töistä älkää edes kysykö, niitä on enemmän kuin jaksaisin tehdä. Viime viikon olin viisi iltaa putkeen töissä ja eilliselle tyrkytettiin vielä aamua, sanoin kiitos ei, täytyy ihmisen saada levätäkin. Aina kun Seureen soittaa, siellä on töitä valittavaksi asti, ja joka osastolla tähän menessä on kinuttu jäämään vähän pidemmäksi aikaa ja otettu yhteystiedot ylös osaston omaan sijaislistaan. Selkä on kipeä paljosta työnteosta, aion ostaa kuntosalikortin ja alkaa kulkea sen lisäsksi pilates ja/tai joogatunneilla että saan kipeytyneet lihakset taas toimimaan. Samoin keskiaikamiekkailun aloitus kiinnostaisi, mutta se jäänee syksylle, sikäli kuin jään tänne pysyvämmin. Töiden ja siis rahan takia se kyllä kannattaisi, mutta avioliitolle se saattaisi tehdä pidemmän päälle tuhojaan jos Rakkaani ei halua/voi muuttaa perässä tänne. Saa nähdä.
Huonettani olen sisustanut innolla, siellä on nyt oranssi musta-puna-vihreä kuvioinen päiväpeite (perusta, käsin kirjottu kuulemma), samaa oranssin sävyä oleva puna-mustilla tribaaleilla kuvioitu seinäkangas sängyn yllä, seinustalla on kaksi viiden laatikon lipastoa, kirsikan väristä puuta (joista olen hirmuisen ylpeä, elämäni ensimmäiset itse ostetu uudet huonekalut), niiden yllä seinähylly (pähkinää) lattialla musta matto ja ikkunan alla kirjoituspöytä. Ikkunan molemmille puolin ripustin indiskan violetit lasilyhdyt, joista myös olen ylpeä, ovat niin kauniit. Verhoja minulla ei ole, sängyn vastapäiseltä seinältä sen sijaan löytyy minikokoinen kirjahylly ja seinältä häälahjaksi saatu sinikultainen aurinkopeili. Seinähylly ja lipastojen päälliset olisi tarkoitus täyttää vielä yrteillä ja viherkasveilla, sitten huoneeni olisikin valmis. Kumman kotoisalta se tuntuu ja ensi kerran elämässäni minulla on ollut mahdollisuus laittaa huone alusta, itse valitsemillani huonekaluilla ja väreillä, ja ilman sitä ahdistavaa roinamäärää.
Nyt huomaan lörpötelleeni pitkät litaniat, mutta piti päästä purkamaan pois lähes kuukauden tapahtumat ja asiat.Kaikkille kavereille tiedoksi, että huoneen nurkassa seisoo patja rullalla ja sängyn alla laatikossa on ylimääräinen täkki ja tyyny. Ne kaikki odottavat nukkujia vieraakseen. Tervetuloa vain kylään. Niin ja se vielä, että olen osatunut älyttömästi musiikkia, kelttiläisiä levyjä, musikaalimusiikkia, Teräsbetonin levyn (tykkään siitä ihan oikeasti) ja joitakin lähinnä kai new age kaman puolelle meneviä luonnonääni levysiä, ja sitten tietty on se ihanin, jonka ~S~ antoi läksiäislahjaksi, nimittäin levy jolla on valaiden laulua ja muuta meren äänimaailmaa. Se on soinut minulla joka päivä.
Tämä hetki on oranssia valoa täynnä.
PS: Unina, puhelinnumerosi on minulta hukassa. Mitä jos laittaisit sen sähköpostiini?
Onhan täällä tullut nähtyä, kaikenlaista elämää. Viime viikonloppuna istuin lauantain alkuillan Molly Malonessa ja loppuillan DTM:ssä naisten klubilla, (Kyllä, se on juurikin se lepakkokansan paikka hesassa)mistä irtosi pari kännykkänumeroa, muutama iskemisyritys (liian butcheja kaikki, ei kiitos! *irvistää* ) ja nyt sitten pari sovittua tapaamista ensi viikolle. Ei en suunnittele mitään harharetkiä avioliitossa, lähinnä etsiskelen vain kavereita, minkä toivottavasti tei selväksi myös näille jotka tapaan, siitä lisää joskus toiste.Asuntooni on muodostumassa sangen kiintoisa kommuuniyhteisö, meitä on nyt neljä jotka olemme pesiintyneet sinne enemmän tai vähemmän kesään saakka. Viime lauantaina puhuin paremmin kaikkien kanssa, jokainen tykönään oli päätynyt osatamaan viiniä ja herkkuja sinä päivänä ja niin meillä oli yks kaks nyyttikestit pystyssä keittiössämme.
Yksi meistä on lastentarhanopettaja, hämäävästi monia eri ystäviäni ääneltä ja ulkonäöltä muistuttava hoikka pisamakasvoinen ja punertavatukkainen nainen, joka on asunut viimeiset vuodet kaukoidässä, Japanissa nyt ainakin ja viimevuodet maassa jota en nyt häpeäkseni muista. Jokatapauksessa hän on naimisissa jonkun punkkari-opiskelija-miehen kanssa siellä joka ei nyt ole Suomessa, tämä Opettajakin on vain käymässä, Suomen palkoilla kuulemma elää siellä taas pitkään. Mielenkiintoiseksi tämän Opettajan tekee se, että hän on harrastanut joogaamista, meditointeja yms. asioita kauan ja meillä olikin sitten kiinnostavat puheenaiheet ( miten mulle aina tulee näitä ihmisiä melkeen väkisellä lähelle, joka paikassa)ja sivusimme chakroja, auroja ja muuta mielenkiintoista. Hänen huoneensa on aina auki, itämaiseen tapaan siellä istutaan lattialla ( hän sanoo ettei osaa enää istua tuoleilla) ja sinne pääsee aina juttelemaan jos tahtoo. Luulen että meistä voi tulla ystävät. Toinen on asunnon kuopus, neiti H, 22-vuotias koulunkäyntiavustaja, kaunis kuin mikä, ja bi. Tämä selvisi minulle juuri äskettäin, kun juttelin keskellä yötä hänen kanssaan keittiössä. Poikaystävänsä nukkui hänen huoneessaan ja hän oli laittamassa heille yöruokaa. Minä taas en saanut unta ja olin tassutellut keittiöön teetä juomaan. Olin kyllä hiukan aavistellut sellaista, mutta puolitutulta ihmiseltä ei mennä kysymään - Anteeksi, fantasioitko seksistä naisen kanssa? Yritin sitten tämän asian kautta rantain ottaa esille. Olinpas oikeassa :) Hän sanoi että edellisen koulu missä hän oli ollut työssä oli käynyt ahtaaksi, kaikki opettajat kuulemma naisia ja toinen toistaan kauniinpia, niin että hän raukka oli ollut aivan pyörällä päästään siellä ja ahdistunut kun ei ollut tiennyt minne silmänsä laittaisi. Hymytys. Luulen että hän on juuri vasta löytänyt ja hyväksynyt tämän puolen itsetään, ei ole kuulemma seurustellut koskaan naisen kanssa ja poikaystävälle asiasta tullut kerrottua joskus niin hirveässä kännissä ettei ole varma muistaako tämä mitään siitä. Asiasta ei ole kuulemma keskusteltu sen koommin.Kolmas joukosta on jäänyt minulle vieraammaksi, hänkin on lastentarhassa lastenhoitajana. En tiedä miksi, mutten tunne oloani niin kotoisaksi kuin näiden muiden kanssa. Hän on vielä kovempi ja nopeampi puhumaan kuin minä (uskokaa tai älkää) mutta jostain syystä häneen on vaikea tutustua. Monisanaisuus on muuten mainio piilopaikka ujolle tai rikkinäiselle persoonalla, itse sen tiedän kun olen käyttänyt lörpöttelyä niin kaunan piilopaikkana ja suojana ettei kukaan keksisi katsoa sitä oikeaa minua joka on siellä jossain, sanojen ja rivien välissä. Nykyään kylläkin se on vähentynyt, paitsi ihmisten seurassa joihin en luota.
Niin joo, ja siellä DTM: ssä sattui lähes puistattava yhteensattuma. Istuksin pöydässä ja naapuripöydässä oli iso naislauma. Yhtäkkiä joku minulle täysin tuntematon tulee kysymään, -Oletko Anna ja oletko Torniosta syntyjäsi? Vastaan hämmästyneenä molempiin kysymyksiin kyllä. Silloin pöydän viereen saapastelee punaisen irokeesisiilin omaava nainen, joka kysyy että muistanko hänet. Vähän aikaa mietittyäni hoksaan, että siinä on tyttö lapsuudenkotiani vastapäätä olleesta omakotitalosta, jossa oli hänen mummolansa. Tyttö oli siellä aina kesät ja lomat ja leikimme yhdessä jonkin verran. Kyllä nauratti, hänkin sanoi että maailma on tosi pieni. Kummallista että tapaan hänet ensi kerran noin 15 vuoteen tuollaisessa paikassa. :) Sikäli kuin sellaista asiaa kuin sattuma on olemassakaan, joskus epäilen sitä...
Ja töistä älkää edes kysykö, niitä on enemmän kuin jaksaisin tehdä. Viime viikon olin viisi iltaa putkeen töissä ja eilliselle tyrkytettiin vielä aamua, sanoin kiitos ei, täytyy ihmisen saada levätäkin. Aina kun Seureen soittaa, siellä on töitä valittavaksi asti, ja joka osastolla tähän menessä on kinuttu jäämään vähän pidemmäksi aikaa ja otettu yhteystiedot ylös osaston omaan sijaislistaan. Selkä on kipeä paljosta työnteosta, aion ostaa kuntosalikortin ja alkaa kulkea sen lisäsksi pilates ja/tai joogatunneilla että saan kipeytyneet lihakset taas toimimaan. Samoin keskiaikamiekkailun aloitus kiinnostaisi, mutta se jäänee syksylle, sikäli kuin jään tänne pysyvämmin. Töiden ja siis rahan takia se kyllä kannattaisi, mutta avioliitolle se saattaisi tehdä pidemmän päälle tuhojaan jos Rakkaani ei halua/voi muuttaa perässä tänne. Saa nähdä.
Huonettani olen sisustanut innolla, siellä on nyt oranssi musta-puna-vihreä kuvioinen päiväpeite (perusta, käsin kirjottu kuulemma), samaa oranssin sävyä oleva puna-mustilla tribaaleilla kuvioitu seinäkangas sängyn yllä, seinustalla on kaksi viiden laatikon lipastoa, kirsikan väristä puuta (joista olen hirmuisen ylpeä, elämäni ensimmäiset itse ostetu uudet huonekalut), niiden yllä seinähylly (pähkinää) lattialla musta matto ja ikkunan alla kirjoituspöytä. Ikkunan molemmille puolin ripustin indiskan violetit lasilyhdyt, joista myös olen ylpeä, ovat niin kauniit. Verhoja minulla ei ole, sängyn vastapäiseltä seinältä sen sijaan löytyy minikokoinen kirjahylly ja seinältä häälahjaksi saatu sinikultainen aurinkopeili. Seinähylly ja lipastojen päälliset olisi tarkoitus täyttää vielä yrteillä ja viherkasveilla, sitten huoneeni olisikin valmis. Kumman kotoisalta se tuntuu ja ensi kerran elämässäni minulla on ollut mahdollisuus laittaa huone alusta, itse valitsemillani huonekaluilla ja väreillä, ja ilman sitä ahdistavaa roinamäärää.
Nyt huomaan lörpötelleeni pitkät litaniat, mutta piti päästä purkamaan pois lähes kuukauden tapahtumat ja asiat.Kaikkille kavereille tiedoksi, että huoneen nurkassa seisoo patja rullalla ja sängyn alla laatikossa on ylimääräinen täkki ja tyyny. Ne kaikki odottavat nukkujia vieraakseen. Tervetuloa vain kylään. Niin ja se vielä, että olen osatunut älyttömästi musiikkia, kelttiläisiä levyjä, musikaalimusiikkia, Teräsbetonin levyn (tykkään siitä ihan oikeasti) ja joitakin lähinnä kai new age kaman puolelle meneviä luonnonääni levysiä, ja sitten tietty on se ihanin, jonka ~S~ antoi läksiäislahjaksi, nimittäin levy jolla on valaiden laulua ja muuta meren äänimaailmaa. Se on soinut minulla joka päivä.
Tämä hetki on oranssia valoa täynnä.
PS: Unina, puhelinnumerosi on minulta hukassa. Mitä jos laittaisit sen sähköpostiini?