Sep 23, 2008 23:44
Viesti lähti kello 12:23:34, sisältönä jotain paskaa lukion vikasta oppitunnista. Vastauksena tuli puhelu. "Kauhajoella on ammuskeltu." "Ei kai ketään tuttua?" "Ei. Se oli tos soppiksella, mis Jonna opiskeli ennen." "... siis anteeks mut mitä vittua???"
Mun paras ystävä asu ennen tänpäiväsen ammuskelukohteen vieres, noin sata metrii matkaa. Itekin käynyt siellä miljoona kertaa, oon kävellyt sen koulun pihas, ajanut siinä, polttanut siinä, todennäköisesti ollut kännissäkin siinä. Nyt oli hiukan epätodellinen olo kun tsiigailin uutiskuvaa ja näin ne tutut maisemat, sen tutun asunnon ja kaiken. Itkettää ajatellakin.
Vuos sitten tos ois voinut mennä yks mun kaveri. Opiskeli siellä, valmistu nyt keväällä. Oon niin käsittämättömän iloinen, että kummatkin on häipyneet tuolta jo aikaa sitten - en haluis ajatella mitä ois voinut käydä. Ajattelen silti.
Järkytyin mä Jokelastakin, mutten näin pahasti. Nyt kohteena oli mesta, joka oli mulle tuttu - ja jossa oli aiemmin tuttujakin. Tuntuu et jotain ois hajonnut pahasti, oisin tajunnut et ei tätä tapahdu vain muille. Kai se on pakko oppii aina kantapään kautta, ettei näitä tapahdu vain muille.
Oon niin onnellinen etten mee enää itikseen kuin koeviikolle. Just nyt ei pää kestäis koulunkäyntiä.