Jan 02, 2011 00:47
[i]"Sillä ei nimittäin ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa, kun Kare ja minä maleksimme siellä kodikkaassa Sveggesundetissa tai teemme retkiä saariin. Minusta se kaikki tuntuu jotenkin siltä kuin olisin osa jotain lavastusta."
"Onko se edes hyvä lavastus?"
"Se on sama asia kuin menisi aina uudestaan paikkaan, johon on rakastunut. Sitä on joka kerta haltioissaan. Oopperakulissi. Kyyneleet virtaavat sitten kun taas pitää lähteä. Tahtoisi jäädä sinne. Ja samalla sitä miettii, tahtoisiko tosiaan elää maailman kauneimmassa paikassa, ja tuntuisiko se paikka sitten vieläkin maailman kauneimmalta. Me olemme tottuneet siihen, että meidän elämämme... Voi taivas, kuinka sen nyt sanoisi? Menettää lumouksensa! Päivä päivältä vähän enemmän. Siksi me etsimme jotain, mitä ei ole oikeastaan olemassa. Ymmärrätkö?
...Suo anteeksi, tämä kaikki kuullostaa hirmuisen mauttomalta roskalta, sekavalta. Minä en ole hyvä tällaisessa."
"Et todellakaan.
... Jos et ole valmis elämään jossain tietyssä paikassa, et myöskään rakasta sitä. Me kävimme tämän saman keskustelun järvellä, muistatko? Silloin kyse oli taloista. Periaatteesa asia oli sama. Ehkäpä sinun pitäisi viimein matkustaa Karen luo ja kertoa hänelle, että rakastat häntä ja tahdot vanheta hänen rinnallaan. Samalla tekisit minulle suuren palveluksen, sillä muuten joudun rämpimään sinun kanssasi muutaman päivän välein mahtipontisten vertausten suossa."
"[b]Entä jos se meneekin pieleen?[/b]"
"Ethän sinä muuten ole tuollainen [b]pelkuri[/b]."
"Olenpas. [b]Juuri sellainen minä olen[/b]."
"Sinä epäilet onnea. Minäkin epäilin. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä."
"Oletko sitten nykyään onnellinen?"
"Olen."
"Poikkeuksettako?"
"Kukapa nyt olisi poikkeuksetta onnellinen, senkin pässinpää? Minä en teeskentele itselleni enkä muille. Tahdon flirttailla, juoda viiniä, pitää hauskaa ja päättää, missä mennään. Olen taipuvainen vähäpuheisuuteen, enkä tahdo tehdä kompromisseja. Minulla ei ole traumoja, joista voisin kertoa psykiatrille. Kaikki on hyvin kunhan vain saan olla rauhassa. Kaiken kaikkiaan minulla siis menee loistavasti. Mutta [b]minä olen minä.[/b] Minun onneni on toisenlaista kuin sinun. Minä luotan onneeni. Sinun pitää oppia se. Ja pian. Kare ei ole paikka eikä talo. [b]Hän ei odota ikuisesti[/b]."[/i]