miks mulle käy aina näin?
tuo kysymys on varmaan yleisin naisten keskuudessa, joten otan valtuuden käyttää sitä myös minun elämäni "surkeutta" miettiessäni.. miksi aina niihin miehiin menettää kontaktin, joiden kanssa haluaisi ehkä enemmän? miksi ne miehet yleensä ovat paskiaisia ja katsovat vain ulkonäköä(jota minulta ei löydy)? miksi ne ovat aina niitä, jotka ovat varattuja tai niitä joilla on juuri mennyt poikki ihastuttavan tyttöystävän kanssa ja näkevät minussa vain hyvän reboundin? miksi ne,jotka sitten jaksaisivat katsella minua ehkä pidempäämkin kuin vain aamuyön pikkutunneille ovat joko tosikkoja, ärsyttäviä, huonosti pukeutuneita ja jokseenkin ällöttäviä? ehkä se kertoo, että minulla on taso liian korkealla, enkä ansaitse muuta kuin (minun mielestäni) sekundakamaa...
mistä tämä kaikki itsesääli johtuu? siitä yhdestä herrasta, josta ei koskaan kuulunut mitään sen jälkeen kun paskaa kaatui niskaan tynnyri kaupalla, vaikka toivoinkin kovasti, että vielä olisi ollut mahdollisuus.. ja mitä siitä odottelusta jäi? kipeä selkä sohvalla makaamisesta, mitätöntä vihaa sellaista kohtaan, mitä ei ole, ja turhaa voivottelua omasta surkeudesta. tavoitteena nyt siis kammeta suonpohjasta takisin kuivalle maalle!
viikonloppu tuli vihdoin, vaikka hitaasti aika kulkikin. asiaa auttoi että vietin pari päivää kotimaisemissa rakkaitteni(kata ja rina) kanssa :) viikonloppuna oli hauskaa.. kivaa köllimistä pitkälle iltapäivään, kunnes taas korkattiin siideri(tai kalja). saunominen oli kivaa ja tyttöjen jutut siellä osoitti että me ollaan sittenkin tyttöjä(vähän ronskeja sellaisia ehkä)..paikallisissa menomestoissa käytiin tietenkin. perjantaina iskemään tuli joku ällötys, joka jäi roikkumaan meidän seuraan, ja lopulta oltiin todistamassa tappelua. lauantaina tanssittiin rinan kanssa paljon(niin että minulle ainakin tuli hiki) ja minä näin sen pojan, jota olin yrittänyt parittaa kaverini kanssa, ja huonosti kävi sen projektin kanssa(ks. aiemmat kirjoitukset). tämä poika(en tiedä nimeä, jatkopoika tai ramonespaitamies) tunnisti mut(mitä edelleen ihmettelen suuresti),moikkas, halas,jutteli ja oli erittäin sanoisinko läheinen kanssani.. no arvatkaa kuka oli hymy perseessä koko illan? minä! vaikka rina ja kata eivät pojan ulkonäöstä pitäneetkään, niin tässä tapauksessa mun arvostelukyky ei petä.. se mies on pirun hyvännäkönen! et sellasta.. kivaa, jos näen sen vielä uudestaankin.. sellanen viikonloppu.
no okei, sunnuntaina olin ihan katastrofipojan kanssa treffeillä.. mä nauroin sen juttuja ja kaksi tuntia meni nopeasti, mut poika(sanan oikeassa merkityksessä) oli vähään liian tosikko ja pilkunrakastelija minun makuuni. vähän ehkä mammanpoika..ja maalaisjuntti..ja ihan HIRVEE takki, hävetti ihan kulkea sen siniseen murtsikkahametopppatakkiin sonnustautuneen lumihiutalepipoisen pojan seurassa..mä voin lähteä sen kanssa uudestaan kahville MUT kaverina, koska ei se nyt niin paha ollut.. silleen.
mistä tämä kaikki itsesääli johtuu? siitä yhdestä herrasta, josta ei koskaan kuulunut mitään sen jälkeen kun paskaa kaatui niskaan tynnyri kaupalla, vaikka toivoinkin kovasti, että vielä olisi ollut mahdollisuus.. ja mitä siitä odottelusta jäi? kipeä selkä sohvalla makaamisesta, mitätöntä vihaa sellaista kohtaan, mitä ei ole, ja turhaa voivottelua omasta surkeudesta. tavoitteena nyt siis kammeta suonpohjasta takisin kuivalle maalle!
viikonloppu tuli vihdoin, vaikka hitaasti aika kulkikin. asiaa auttoi että vietin pari päivää kotimaisemissa rakkaitteni(kata ja rina) kanssa :) viikonloppuna oli hauskaa.. kivaa köllimistä pitkälle iltapäivään, kunnes taas korkattiin siideri(tai kalja). saunominen oli kivaa ja tyttöjen jutut siellä osoitti että me ollaan sittenkin tyttöjä(vähän ronskeja sellaisia ehkä)..paikallisissa menomestoissa käytiin tietenkin. perjantaina iskemään tuli joku ällötys, joka jäi roikkumaan meidän seuraan, ja lopulta oltiin todistamassa tappelua. lauantaina tanssittiin rinan kanssa paljon(niin että minulle ainakin tuli hiki) ja minä näin sen pojan, jota olin yrittänyt parittaa kaverini kanssa, ja huonosti kävi sen projektin kanssa(ks. aiemmat kirjoitukset). tämä poika(en tiedä nimeä, jatkopoika tai ramonespaitamies) tunnisti mut(mitä edelleen ihmettelen suuresti),moikkas, halas,jutteli ja oli erittäin sanoisinko läheinen kanssani.. no arvatkaa kuka oli hymy perseessä koko illan? minä! vaikka rina ja kata eivät pojan ulkonäöstä pitäneetkään, niin tässä tapauksessa mun arvostelukyky ei petä.. se mies on pirun hyvännäkönen! et sellasta.. kivaa, jos näen sen vielä uudestaankin.. sellanen viikonloppu.
no okei, sunnuntaina olin ihan katastrofipojan kanssa treffeillä.. mä nauroin sen juttuja ja kaksi tuntia meni nopeasti, mut poika(sanan oikeassa merkityksessä) oli vähään liian tosikko ja pilkunrakastelija minun makuuni. vähän ehkä mammanpoika..ja maalaisjuntti..ja ihan HIRVEE takki, hävetti ihan kulkea sen siniseen murtsikkahametopppatakkiin sonnustautuneen lumihiutalepipoisen pojan seurassa..mä voin lähteä sen kanssa uudestaan kahville MUT kaverina, koska ei se nyt niin paha ollut.. silleen.