so far, so bad

[awendela]

mä oon ihan ulalla oikeesti.. mä oon surkee ihmissuhdeasiantuntija(oikeesti, mä en osaa lukee ihmisiä yhtään), mä en tiedä miten mun pitäis toimia et mä saisin mun ihmissuhteet ees toimimaan.. mä en vaan uskalla ottaa riskejä, koska pelkään et sit sattuu ja kovaa.. ja se EI oo kivaa. mut ei oo kyl kauheen hauskaa sulkeutuakaan omaan pikku maailmaansa, koska sekin sattuu ja kovaa.. pikku hiljaa vaan tuudittauu siihen et oma seura on paras seura, ja mitä siitä seuraa: täys hulluus ja vainoharhaisuus! ehkä mun pitäis vaan ottaa kerrankin askel lähemmäs mun tämän hetkistä ihmissuhdetta(jossa mä aattelen jo menettäneen pelin, ku "ei sitä kuitenkaan kiinnosta".. mun ainainen ajatus miehistä) ja kattoo mitä siitä tulee ja arvioida tilanne sitten uudestaan.. emmä tiiä, mulla ei oo yhtään seikkailumieltä(tai rohkeutta). mut nyt luin cosmopolitanii(mun raamattu-> joo tiiän olen massakansaa, muotivirtausten orja[tai yritän olla],snobi ja kaikkee muuta pahaa mitä muotilehtien lukijoista sanotaan..)ja siellä oli taas hyviä vinkkejä miten toimia tällasessa pattitilanteessa(god, i love cosmopolitan!). tietty, joskus vois ajatella omillakin aivoilla(airhead).. voi tätä mun henkistä helvettiä.. teen kaikista pienistä ongelmista niin suuria..

ehkä mun pitää vaan unohtaa kaikki miespuoliset henkilöt ja niihin kohdistuvat ajatukset ja kohdistaa kaikki mun energia maailman parantamiseen(yhdellä ihmisellä onkin niin kovasti vaikutusta maailmanmenoon) ja henkiseen hyvinvointiin ja tasapainoon..