Ihmismerta, punaisia tähtiä ja sinä
Girls, you're like fucking diamonds, you know.
Ilta. Savukkeita huulilla, humalluttavaa seuraa, New York pokerivaloja, ilotulituksia, rakkautta.
Mitäköhän tästäkin voisi kehkeytyä? Ehkä yksi öistä jonka lukitsen sydämeeni arkistoon Muistot.
Heti ensi näkemästä yllätit minut. Kävelimme koko kaupungin yläpuolella, jossain paljon korkeammalla kuin minne näkee.
Juttelimme, nauroimme. Annoit hymyn, pienen kosketuksen. Nousin ylemmäs, mutta tällä kertaa en pelännyt putoamista.
Istahdimme suloisen pieneen, kielletyksi alueeksi nimettyyn puistoon. Kaikkialla muualla oli kesää mutta se puisto oli täynnä syksyä. Kysyin miksei missään ole kukkasia. Et osannut vastata mutta löysit minulle kukkasen. Koska tiesin löytäväni sen silmistäsi. Juuri sen kauneimman. Potkin punasilla, kuluneilla tennareillani hiekkaan ruohokeesin ja nauroit minulle. Et pilkataksesi, olit vaan huvittunut. Sydämeni toivoi että se oli hyvästä. Piilouduin katseesi taakse aurinkoa.
Et halunnut kadottaa sitä hetkeä. Tunne oli molemminpuoleinen. Nauroimme muistoille. Jalkani tärisivät kun pingotin niitä hietikkoa vasten varpaillani. Sanoit ääneen sen minkä näit lävitseni. Minua jännitti.
En halannut sinua koska en uskaltanut vaikuttaa ihastuneelta. Jäit katsomaan. Halusin kääntyä mutta tiesin parhaakseni jatkaa matkaa.
Soitit minulle heti kysyttäni seuraavasta tapaamisesta. Näimme hetken kuluttua, saman illan aikana.
Odotin sinua pari minuuttia jolloin taivas nauroi ensimmäisen, toisen, kolmannen kerran.
Hyppäsin ruohokumpareelle, sinä tulit nauraen perässä. Istuuduit, ja vedit itseäsi lähemmäs minua.
En ollut enää kylmissäni. Katselimme hiljaa taivaan ilonpitoa. Se oli kaunista. Koko sen ajan mietin ottaisinko kädestäsi kiinni, se oli niin sopivasti käteni vieressä. En kuitenkaan uskaltanut. Kun taivas hiljentyi, pöly laskeutui pikkuhiljaa ihmisten varjoihin. Se oli humalluttavan kaunista.
Mitä jos tähdet olisivat kuin ilotulitukset? Epilepsiakohtaus. Minä nauroin. Miksi olit muuttunut niin vähän, niin paljon ja juuri niin sopivasti, juuri minulle. Olit se sama joka olit vuosi sitten, jollain tapaa kuitenkin niin paljon muuttunut. Mutta se tuntui hyvältä. Se lämmitti. Olit vaivautunut kun jouduit lähtemään. Sain kuitenkin halauksen, jota pitkitin tarraamalla sinusta lujempaa. Ah, miten se tuntuikaan niin suloisen turvalliselta. Luvattiin, nähdään taas.
Rakkautta teoissa, ajatuksia sanoissa, suudelmia katseissa.
Ja koko illan vain rakastin sinua.