(no subject)
Just a couple of minutes ago I took a huge step and plased an application for a student appartment, which in this case means shared apartment with at least one other student. This is so scary! I am really going to grow up and live on my own without my family. *shudder*
Moving on to more pleasant things, I've been really inspired after last weekend's Feast of Saint Homobonus, an SCA event celebrating the feast day of the medieval patron saint of tailors. It was as great event with lots of fun activites, like rose tourney, fought with rattan weapons. I had my own knight fighting there and out of ten roses he won six for me. It was super interesting to see what kind of events Finland's SCA organizes, and also to see what worked and what didn't, compared to the living history society that I am a part of. Despite the differences, I think it is real shame Finland's re-enactors have scattered in different societies and we don't have that much to do with each others.
Tapahtuma oli ihan huisin mielenkiintoinen, ja esimerkiksi ihmisten vaatetustaso oli monessa kohdin paaaaaaljon parempi kuin EK:ssa. Luulen, että tämä johtuu ihan siitä, että kun meidän seura perustettiin, vanhoja SCA-aktiiveja jurppi mm. loimusametti yms. tosi pahat ylilyönnit, ja siksi haluttiin perustaa oma seura, mutta kellään ei oikeastaan tainnut olla selekää kuvaa siitä, millaiselta vaateuksen olisi ihan oikeasti pitänyt näyttää. Nyt SCA:ssa ollaan menty hirveästi eteenpäin, ja monilla on tosi korkeatasoisia juttuja, kun taas EK kärsii vielä lastentaudeista. Mutta kyllä kuulemma viime vuoden Homobonuksessa oli yksi loimusamettimekko, että ei siellä kokonaan olla päästy noista eroon. Toisaalta kun SCA:ssa ei ole niitä vähittäisvaatimuksia mitä meillä on, niin tuollainen on mahdollista. Ja toisaalta oli siellä juttuja, jotka milestäni eivät toimineet, kuten puuvillasta ommeltuja pusseja Colden Cap-pulloille ja ilmastointiteipillä johonkin käsvarsijuttuun teipattu kyynärkuppi!!
Lisäksi omasta mielestäni oli outoa kun siellä ei periodisuus-käsitettä, eli ihmiset vaan tulevat paikalle perjantaina ja laittavat kamat päälle, ja hegaavat sitten sunnuntaiaamuun asti, jutellen "epäaikakutisuuksia" koko ajan. En siis missään vaiheessa päässyt varsinaiseen keskiaikafiilikseen, mutta aloin sitten miettiä, että jossain hirsimökissä istuskelu ja laululinnuista juttelu (tai oikeastaan mikä tahansa juttelu jossa vältetään nykyaikasiuuksia), on oikeastaan ihan yhtä "epäkeskiaikasita" loppujen lopuksi. En minä ainakaan saavuta mitään suurta keskiaikasita olotilaa EK:n juhlissa, lähimmäs pääsee ihan sitten kunnon telttaleireillä, jossa tehdään ruokaa nuotiolla jne. Eli siis aloin sitten miettimään, että kumpi loppujen lopuksi on pahempi autenttisuuden kannalta, jutella reilusti epäaikakautisuuksia vai yrittää tosi keinotekoisessa ympäristössä olla tosi keskiaikainen, vaikka se ei oikeasti mene edes lähellekään, ja tietää sen itsekin. Luulen, että miedän tapahtumissa kyse on enemmänkin sellaisesta yleisestä arjesta irtautumisesta, ei niinkään keskiaikaan matkustamisesta.
Sitten taistelutoiminnasta. SCA:n real fighting with fake weapons versus EK:n fake fighting with real weapons. Ne rottinkiaseet ja ihme kypäräviritelmät (ihan ok kypärä mutta kaameassa kunnossa ja siihen viritetty pakollisena SCA:ssa oleva kehikko naamaa suojaamaan) ja muutenkin tosi vaihtelevatasoiset varusteet eivät tehneet vaikutusta. Sen sijaan se intentio ja meinikin tappelussa teki, mutta jälleen sillä varauksella, että se oli loppujen lopuksi (tietenkin) rottinkiaseiden ehdolla. Vaikka se sattuu oikeasti ihan älyttömästi, kun joku mätkii ihan täysillä rottinkimiekalla kylkiin, niin se on silti ihan eri asia kuin oikeita aseita käyttäessä, ja kyllä se meininki oli välillä tosi mätkimistä ja paukuttelua. Kuitenkin EK:n piirissä harrastettava tasitelukaan ei mielestäni oikein kuvaa keskiaikaista tappelua, vaan korkeintaan sen harjoittelua. Siitä taas sitten puuttuu se energia ja intentio, jotta se näyttäisi oikelta tappelulta, vaikka uskonkin, että siellä kehässä olijoille se on sitä. Tämä taas sai minut miettimään, että voiko keskiaikaista tastelua edes elävöittää uskottavasti, varsinkin kun täytyy ottaa huomioon turvallisuusseikat. Olisi todella milenkiintoista nähdä joku Hastingsin tai Tannenbergin tasitelun uudelleenelävöitys ja katsoa, mitlä se näyttää, kun kummallakin puolella on jotain tuhat miestä.
Joka tapauksessa, oli hieno kokemus ja sai aikaan paljon pohdintaa.
And now my hands are itching to sew some nice cottes, but I have to focus on my studies. Have......to.....focus.......
Moving on to more pleasant things, I've been really inspired after last weekend's Feast of Saint Homobonus, an SCA event celebrating the feast day of the medieval patron saint of tailors. It was as great event with lots of fun activites, like rose tourney, fought with rattan weapons. I had my own knight fighting there and out of ten roses he won six for me. It was super interesting to see what kind of events Finland's SCA organizes, and also to see what worked and what didn't, compared to the living history society that I am a part of. Despite the differences, I think it is real shame Finland's re-enactors have scattered in different societies and we don't have that much to do with each others.
Tapahtuma oli ihan huisin mielenkiintoinen, ja esimerkiksi ihmisten vaatetustaso oli monessa kohdin paaaaaaljon parempi kuin EK:ssa. Luulen, että tämä johtuu ihan siitä, että kun meidän seura perustettiin, vanhoja SCA-aktiiveja jurppi mm. loimusametti yms. tosi pahat ylilyönnit, ja siksi haluttiin perustaa oma seura, mutta kellään ei oikeastaan tainnut olla selekää kuvaa siitä, millaiselta vaateuksen olisi ihan oikeasti pitänyt näyttää. Nyt SCA:ssa ollaan menty hirveästi eteenpäin, ja monilla on tosi korkeatasoisia juttuja, kun taas EK kärsii vielä lastentaudeista. Mutta kyllä kuulemma viime vuoden Homobonuksessa oli yksi loimusamettimekko, että ei siellä kokonaan olla päästy noista eroon. Toisaalta kun SCA:ssa ei ole niitä vähittäisvaatimuksia mitä meillä on, niin tuollainen on mahdollista. Ja toisaalta oli siellä juttuja, jotka milestäni eivät toimineet, kuten puuvillasta ommeltuja pusseja Colden Cap-pulloille ja ilmastointiteipillä johonkin käsvarsijuttuun teipattu kyynärkuppi!!
Lisäksi omasta mielestäni oli outoa kun siellä ei periodisuus-käsitettä, eli ihmiset vaan tulevat paikalle perjantaina ja laittavat kamat päälle, ja hegaavat sitten sunnuntaiaamuun asti, jutellen "epäaikakutisuuksia" koko ajan. En siis missään vaiheessa päässyt varsinaiseen keskiaikafiilikseen, mutta aloin sitten miettiä, että jossain hirsimökissä istuskelu ja laululinnuista juttelu (tai oikeastaan mikä tahansa juttelu jossa vältetään nykyaikasiuuksia), on oikeastaan ihan yhtä "epäkeskiaikasita" loppujen lopuksi. En minä ainakaan saavuta mitään suurta keskiaikasita olotilaa EK:n juhlissa, lähimmäs pääsee ihan sitten kunnon telttaleireillä, jossa tehdään ruokaa nuotiolla jne. Eli siis aloin sitten miettimään, että kumpi loppujen lopuksi on pahempi autenttisuuden kannalta, jutella reilusti epäaikakautisuuksia vai yrittää tosi keinotekoisessa ympäristössä olla tosi keskiaikainen, vaikka se ei oikeasti mene edes lähellekään, ja tietää sen itsekin. Luulen, että miedän tapahtumissa kyse on enemmänkin sellaisesta yleisestä arjesta irtautumisesta, ei niinkään keskiaikaan matkustamisesta.
Sitten taistelutoiminnasta. SCA:n real fighting with fake weapons versus EK:n fake fighting with real weapons. Ne rottinkiaseet ja ihme kypäräviritelmät (ihan ok kypärä mutta kaameassa kunnossa ja siihen viritetty pakollisena SCA:ssa oleva kehikko naamaa suojaamaan) ja muutenkin tosi vaihtelevatasoiset varusteet eivät tehneet vaikutusta. Sen sijaan se intentio ja meinikin tappelussa teki, mutta jälleen sillä varauksella, että se oli loppujen lopuksi (tietenkin) rottinkiaseiden ehdolla. Vaikka se sattuu oikeasti ihan älyttömästi, kun joku mätkii ihan täysillä rottinkimiekalla kylkiin, niin se on silti ihan eri asia kuin oikeita aseita käyttäessä, ja kyllä se meininki oli välillä tosi mätkimistä ja paukuttelua. Kuitenkin EK:n piirissä harrastettava tasitelukaan ei mielestäni oikein kuvaa keskiaikaista tappelua, vaan korkeintaan sen harjoittelua. Siitä taas sitten puuttuu se energia ja intentio, jotta se näyttäisi oikelta tappelulta, vaikka uskonkin, että siellä kehässä olijoille se on sitä. Tämä taas sai minut miettimään, että voiko keskiaikaista tastelua edes elävöittää uskottavasti, varsinkin kun täytyy ottaa huomioon turvallisuusseikat. Olisi todella milenkiintoista nähdä joku Hastingsin tai Tannenbergin tasitelun uudelleenelävöitys ja katsoa, mitlä se näyttää, kun kummallakin puolella on jotain tuhat miestä.
Joka tapauksessa, oli hieno kokemus ja sai aikaan paljon pohdintaa.
And now my hands are itching to sew some nice cottes, but I have to focus on my studies. Have......to.....focus.......