(no subject)
Jai, think I should give you a note now in the beginning of this entry, 'cause there may possibly be some readers who unfortunately won't understand finnish, from now on I'll make a short english section in the end of every entry. Hope you guys like it. (and hey please, especially my dear friends in finland, don't let the terrible grammar bother you. You know, I'm still working on it :p) And please, if you read this, have any kind of thoughts or ideas or just any comment, please write it down via the comment link below, thanks.
Ja sama suomeksi, eli jos jotain ajatuksia herää näitä lukiessa niin kirjoita ihmeessä kommenttia, tämä etenkin niille kavereille, sukulaisille, perheenjäsenille jotka seuraavat pääosin vain tätä blogia ilman käyttäjätunnuksia, koska kirjoitan näitä teille. Je, kiitti (:
Puolikas viikko hebden bridgissa takana. Ei kai voi oikein muuta sanoa kuin että on ollut aivan uskomattoman mukava reissu. Lauantaina saavuin pitkien unien jälkeen tapasin lennolla tanksasta manchesteriin mukavan liverpoolista kotoisin olevan herrasmiehen Jeffin. jotain siinä jorisimme koko puolentoista tunnin lennon ajan ja sovimme että pistän mailia tai jotain jos olen liverpooliin tulossa, mutta minähän tuttuun tapaani kadotin sen kuitin jonka toiselle puolella oli Jeffin mailiosoite.
Siinä pian saavuimmekin manchesterin lentokentälle missä tapasin Holtomin perheen isän Markin. Koko reissu hebdeniin jotenkin vaan hujahti ohi kun tuntui olevan aina vaan lisää puhuttavaa. Päivä hebdenissä meni pääosin torkkuessa, kävimme katsomassa kylän paraatia tai karnevaalia, mikä nyt onkaan. Ruth eli perheen toinen tytär napattiin kyytiin sieltä ja lopulta illalla päädyimme paikallisten hyväntekeväisyyskemujen jälkeen paikallisen klubin ska-iltaan. mmm. Holtomien perheeseen kuuluu siis isä Mark, äiti Catharine ja kaksostyttäret Bridget ja Ruth, oikein mukava porukka. Viime vuoden aikana muksut on kuitenkin ollut enemmän tien päällä ja he olivatkin pitkästä aikaa taas kotona käymässä. Illan venyessä Bridgetkin ehti paikalle omista reissuistaan ja istuimme lopulta paikallisessa pubissa Gap in the wallissa iltaa. Sunnuntaikin olisi mennyt melko pitkälle nukkuessa, mutta lähdimme siinä puolilta päivin birminghamiin jossa istuimme sitten koko loppupäivän Treehouse nimisessä kahvilassa seuraamassa hämärien undergroundlehtien toimitusta ja vielä hämärempää taideiltaa. Yhteiso siellä oli aivan uskomaton, niin mukavaa, avointa ja rentoa porukkaa en ole tainnut missään muualla tavata, autoimme kakkujen leipomisessa, näpersimme jotain lehtileikkeitä ja lopulta illalla oli tosiaan runoilu/musiikki-ilta jossa oli jotain aivan uskomattomia hetkiä. Täytyy tässä välissä sanoa se etten koskaan aikaisemmin ole perustanut yhtään minkäänlaisesta runoilusta, tämä oli siis jotain aivan muuta. Itse asiassa tämä porukka on järjestämässä joskus kesän lopuilla jonkinlaisen leirin, DF Camp jos nyt oikein ymmärsin, semmosta mukavaa jumittelua jossain ulkona kaukana kaikesta, erittäin hyvässä seurassa. Joten sinne olen todellakin menossa kunhan vaan kestän täällä sateessa siihen asti.
No mut anyway. Maanantai meni enemmän jumitellessa, käytiin Bridgetin kanssa pitkällä kävelyllä tuolla pitkin hebdenin jylhää vuoristoa. Niin ihmisten parissa jossain isommissakin kaupungeissa kuin hiljaa hissukseen jossain metsässä ja mäen laella on ollut niitä hetkiä kun on niin hyvä pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä että siinä hetkessä on aivan helvetin hyvä olla. Lehtimetsät on todella kauniita täällä.
Tänään oli noitten kaksosten aika lähteä taas matkoilleen, tällä kertaa tuonne Glastonburyn festareille vapaaehtoishommiin. Vietimme päivän Leedsin mukavissa kahviloissa kunnes bussi lähti siinä neljän aikaan ja sen jälkeen olinkin itekseni. Ensin sellanen huono olo tuntu ottavan otteen päivästä, mutta tutustuinkin sitten aivan sattumalta mukavaan Leedsiläispariskuntaan joiden kanssa sovimme että tulen kääntymään heidän luona jos vielä tälle suunnalle olen kesän mittaan tulossa. Aivan mahtavia tyyppejä, auttoivat tuon uuden simkortin kanssa ja rupattelimme siinä melko tovin ennen kuin pääsin taas liikkeelle. Tää seuraava juttu kyl pitää hailaitata :D Eräs tämän päivän ylpeydenaiheitani oli että kun rupattelin paikallisen vinyylikauppiaan kanssa leedsin pubeista ja levykaupoista, hän kysyi mistäpäin englantia olen kun ei ollut paikallista aksenttia. khihhi, sitten kerroin että oon ulkomailta. Muutenkin nyt kun on ollut pakko olla itekseen jonkin aikaa, pääsin alkukangertelusta huolimatta hyvin liikkeelle, britit, tai ainakin osa heistä on niin ystävällisiä, aijai, kylläpä tästä päivästä jää hyvä maku. Nyt vaan haen tuolta jääkaapista ihanan kylmän reilunkaupan hunajaoluen ja siemailen sitä ennen nukkumaanmenoa. On muuten aika kivaa kun olut ja no muutenkin alkoholi mutta etenkin olut on niin halpaa täällä, 2 puntaa tuopilta on melko tavallinen hinta ja pullo-oluita ei taida olla edes mitään erikoisempaa yli 2puntaa puolen litran pullolta. Aijai.
Loppuviikko taitaa mennä vähän rauhallisemmissa merkeissä kun olen täällä ainoastaan Holtomin perheen vanhempien kanssa, oli kyllä puhetta että joku ilta menemme Markin kanssa pubikierrokselle mutta toistaiseksi kaikki on vielä ihan kunnossa, älkääs huoliko siellä kotona.
peace out!
Atte
So here we go, in the beginning it was a bit hard to make it with the english language but I feel it's getting better all the time. I'm having a feeling that I seem to be very shy, but it's just that it's a bit hard to take part in a conversation where there's more than two parts. Anyway I'm feeling so much better for now, and I just have no idea how it's gonna be in two months if the progress is already now so obvious. It's always a bit hard to get used to an new accent and I've still having problems with understanding everything (read: anything) what's going on in the pub. But that's ok. Actually I have to tell you, just today when I were in leeds on my own, I went down to a record store selling just vinyls, it had just moved there and after a short chat with the owner, he asked wherefrom england I'm coming because ain't having the local accent. So I came to the fact that he thought I'm a native brit. How cool is that! Ok that's surely not true but I still got in a good mood after it.
But I have to tell you that I've just had such a amazing time now in hebden. I'm so grateful for the hospitality I've met here in the Holtom family. Both the twins, Bridget and Ruth are just so good company, it makes me really sad that they're going now to the Glastonbury festival, but I have a strong feeling that I'm going to the DF camp in august. And this just because I had such a good time with you guys at the treehouse, thanks for that.
Actually I'm a bit afraid of what might come up now in the few next weeks, I'd never thought that the journey would turn up to be something like this. I've just enjoyed my stay so much and it feels like so much has happen that I just can't believe that it's true. And in the same time I'm just living in the moment, taking one day as it comes and not taking any stress of tomorrow. Just love this the way it is now.
Cheers fellas!
A
Ja sama suomeksi, eli jos jotain ajatuksia herää näitä lukiessa niin kirjoita ihmeessä kommenttia, tämä etenkin niille kavereille, sukulaisille, perheenjäsenille jotka seuraavat pääosin vain tätä blogia ilman käyttäjätunnuksia, koska kirjoitan näitä teille. Je, kiitti (:
Puolikas viikko hebden bridgissa takana. Ei kai voi oikein muuta sanoa kuin että on ollut aivan uskomattoman mukava reissu. Lauantaina saavuin pitkien unien jälkeen tapasin lennolla tanksasta manchesteriin mukavan liverpoolista kotoisin olevan herrasmiehen Jeffin. jotain siinä jorisimme koko puolentoista tunnin lennon ajan ja sovimme että pistän mailia tai jotain jos olen liverpooliin tulossa, mutta minähän tuttuun tapaani kadotin sen kuitin jonka toiselle puolella oli Jeffin mailiosoite.
Siinä pian saavuimmekin manchesterin lentokentälle missä tapasin Holtomin perheen isän Markin. Koko reissu hebdeniin jotenkin vaan hujahti ohi kun tuntui olevan aina vaan lisää puhuttavaa. Päivä hebdenissä meni pääosin torkkuessa, kävimme katsomassa kylän paraatia tai karnevaalia, mikä nyt onkaan. Ruth eli perheen toinen tytär napattiin kyytiin sieltä ja lopulta illalla päädyimme paikallisten hyväntekeväisyyskemujen jälkeen paikallisen klubin ska-iltaan. mmm. Holtomien perheeseen kuuluu siis isä Mark, äiti Catharine ja kaksostyttäret Bridget ja Ruth, oikein mukava porukka. Viime vuoden aikana muksut on kuitenkin ollut enemmän tien päällä ja he olivatkin pitkästä aikaa taas kotona käymässä. Illan venyessä Bridgetkin ehti paikalle omista reissuistaan ja istuimme lopulta paikallisessa pubissa Gap in the wallissa iltaa. Sunnuntaikin olisi mennyt melko pitkälle nukkuessa, mutta lähdimme siinä puolilta päivin birminghamiin jossa istuimme sitten koko loppupäivän Treehouse nimisessä kahvilassa seuraamassa hämärien undergroundlehtien toimitusta ja vielä hämärempää taideiltaa. Yhteiso siellä oli aivan uskomaton, niin mukavaa, avointa ja rentoa porukkaa en ole tainnut missään muualla tavata, autoimme kakkujen leipomisessa, näpersimme jotain lehtileikkeitä ja lopulta illalla oli tosiaan runoilu/musiikki-ilta jossa oli jotain aivan uskomattomia hetkiä. Täytyy tässä välissä sanoa se etten koskaan aikaisemmin ole perustanut yhtään minkäänlaisesta runoilusta, tämä oli siis jotain aivan muuta. Itse asiassa tämä porukka on järjestämässä joskus kesän lopuilla jonkinlaisen leirin, DF Camp jos nyt oikein ymmärsin, semmosta mukavaa jumittelua jossain ulkona kaukana kaikesta, erittäin hyvässä seurassa. Joten sinne olen todellakin menossa kunhan vaan kestän täällä sateessa siihen asti.
No mut anyway. Maanantai meni enemmän jumitellessa, käytiin Bridgetin kanssa pitkällä kävelyllä tuolla pitkin hebdenin jylhää vuoristoa. Niin ihmisten parissa jossain isommissakin kaupungeissa kuin hiljaa hissukseen jossain metsässä ja mäen laella on ollut niitä hetkiä kun on niin hyvä pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä että siinä hetkessä on aivan helvetin hyvä olla. Lehtimetsät on todella kauniita täällä.
Tänään oli noitten kaksosten aika lähteä taas matkoilleen, tällä kertaa tuonne Glastonburyn festareille vapaaehtoishommiin. Vietimme päivän Leedsin mukavissa kahviloissa kunnes bussi lähti siinä neljän aikaan ja sen jälkeen olinkin itekseni. Ensin sellanen huono olo tuntu ottavan otteen päivästä, mutta tutustuinkin sitten aivan sattumalta mukavaan Leedsiläispariskuntaan joiden kanssa sovimme että tulen kääntymään heidän luona jos vielä tälle suunnalle olen kesän mittaan tulossa. Aivan mahtavia tyyppejä, auttoivat tuon uuden simkortin kanssa ja rupattelimme siinä melko tovin ennen kuin pääsin taas liikkeelle. Tää seuraava juttu kyl pitää hailaitata :D Eräs tämän päivän ylpeydenaiheitani oli että kun rupattelin paikallisen vinyylikauppiaan kanssa leedsin pubeista ja levykaupoista, hän kysyi mistäpäin englantia olen kun ei ollut paikallista aksenttia. khihhi, sitten kerroin että oon ulkomailta. Muutenkin nyt kun on ollut pakko olla itekseen jonkin aikaa, pääsin alkukangertelusta huolimatta hyvin liikkeelle, britit, tai ainakin osa heistä on niin ystävällisiä, aijai, kylläpä tästä päivästä jää hyvä maku. Nyt vaan haen tuolta jääkaapista ihanan kylmän reilunkaupan hunajaoluen ja siemailen sitä ennen nukkumaanmenoa. On muuten aika kivaa kun olut ja no muutenkin alkoholi mutta etenkin olut on niin halpaa täällä, 2 puntaa tuopilta on melko tavallinen hinta ja pullo-oluita ei taida olla edes mitään erikoisempaa yli 2puntaa puolen litran pullolta. Aijai.
Loppuviikko taitaa mennä vähän rauhallisemmissa merkeissä kun olen täällä ainoastaan Holtomin perheen vanhempien kanssa, oli kyllä puhetta että joku ilta menemme Markin kanssa pubikierrokselle mutta toistaiseksi kaikki on vielä ihan kunnossa, älkääs huoliko siellä kotona.
peace out!
Atte
So here we go, in the beginning it was a bit hard to make it with the english language but I feel it's getting better all the time. I'm having a feeling that I seem to be very shy, but it's just that it's a bit hard to take part in a conversation where there's more than two parts. Anyway I'm feeling so much better for now, and I just have no idea how it's gonna be in two months if the progress is already now so obvious. It's always a bit hard to get used to an new accent and I've still having problems with understanding everything (read: anything) what's going on in the pub. But that's ok. Actually I have to tell you, just today when I were in leeds on my own, I went down to a record store selling just vinyls, it had just moved there and after a short chat with the owner, he asked wherefrom england I'm coming because ain't having the local accent. So I came to the fact that he thought I'm a native brit. How cool is that! Ok that's surely not true but I still got in a good mood after it.
But I have to tell you that I've just had such a amazing time now in hebden. I'm so grateful for the hospitality I've met here in the Holtom family. Both the twins, Bridget and Ruth are just so good company, it makes me really sad that they're going now to the Glastonbury festival, but I have a strong feeling that I'm going to the DF camp in august. And this just because I had such a good time with you guys at the treehouse, thanks for that.
Actually I'm a bit afraid of what might come up now in the few next weeks, I'd never thought that the journey would turn up to be something like this. I've just enjoyed my stay so much and it feels like so much has happen that I just can't believe that it's true. And in the same time I'm just living in the moment, taking one day as it comes and not taking any stress of tomorrow. Just love this the way it is now.
Cheers fellas!
A