Sep 28, 2006 15:30
Äh, semmoiset pirteät ja ihanat ihmiset tuntuvat niin välittömiltä ja helposti lähestyttäviltä kaikkien mielestä. Pitäisi olla koko ajan hymyilemässä, nauramassa ja puhelemassa kaikille. Intohimoista sosiaalisena oloa... Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa hyvää vauhtia minusta on sukeutumassa taas se tavallinen kotihiiri. Pidän ihmisistä ja olen iloinen ja onnellinen ihminen, mutta kun en hypi seinille ja ole ihan hype, niin tuntuu kauhean epäsosiaaliselta.
Minä pidän:
kotona istumisesta
hiljaisuudesta
hyvästä musiikista
ystävistä
lukemisesta
piirtämisestä
nukkumisesta
syömisestä
oppimisesta
dokumenteista
metsistä
mummolasta
kaikenlaisista tyhmistä listoista muistilapuilla
rauhallisuudesta
salaisesta palosta
yksityisyydestä
tosi ystävyydestä
lämpimästä ihokosketuksesta
Minä en halua tuomita ihmisiä, mutta minä luotan vaistooni ja ensivaikutelmaan. En ihan siihen ensisilmäykseen, mutta...
Olen huomannut tosin, että aina en ole oikeassa, mutta useammin olen huomannut intuitioni johtavan minut oikeaan.
Tämä pätee siis vain ihmisiin ja heidän luonteeseensa.
Enkä nyt väitä, että tunnen ihmisen vaiston perusteella vaan enemmänkin se, millainen perusluonne ihmisellä on ja pelaako
minulla kemiat yhteen kyseisen ihmisen kanssa. Ihmisistä huokuu jollain tasolla aina se sisin olemus vaikka ne eivät itse tietäisi millainen se on.
Kiitos kaikille, joiden kanssa istuskelen koulun ruokalassa. Olette henkireikäni ja päivän piristykseni. Tiedätte ketä olette...