Terveisiä lomahotellista
Pitää tännekin puolelle ilmoittaa että olin sairaalassa leikattavana. Torstaina vedettiin selkä uusiksi. Kaikki meni ihan ok, sairaalareissu oli värikäs ja voisin sanoa että aina elämässä oppii uutta. Kirurginen sairaala oli erittäin laadukas ja vähän kuin hyvätasoinen hotelli. Henkilökuntakin varmasti palveli paremmin osittain siksi että heidän omat työolot olivat paremmat kuin esim. homeisessa ja ahtaassa kantasairaalassa.
Lisäksi mulle sattui äärettömän ihanat huonetoverit oltiin sama porukka siinä neljä naista torstaista maanantaihin. Muut kolme jäivät vielä kun mä lähdin. Tekisi mieli mennä katsomaan tänään. ; )
Sairaslomaa on melkein syyskuun puoleen väliin. Kesä menee siis tässä. Mutta mikäs on mennessä. Kipuja on, tottakai. Rangasta kaivettiin luutakin pois joten sellaisen ronkkimisen jälkeen menee pitkään ennenkuin tilanne rauhoittuu alkuperäisestä ongelmasta puhumattakaan.
Voin istua, mulla on apuvälineitä kotona kuten korotetut istuimet vessassa ja tässä tuolissa. Mutta parasta on jos vaihtelen paikkaa koko ajan. Vartti istumista, sitten kävelyä, vähän makaamista jne.
Joten nyt menen tekemään teetä. Ja kerron sairaalaressusta myöhemmin lisää. Mutta sen vaan sanon että tuo reissu poisti ainakin tilapäisesti sairaalapelkoni. Sain nukuttua öisin, sen minkä kivulta pystyin. Ei ollut kurjia valvomisia ja siitä johtuvia masennuksia ja ahdistuksia. Hienoja näköaloja myöten kaikki ok. Erittäin ok.
Jos sairastutte, menkää kirurgiseen sairaalaan. Vaivojen laadusta huolimatta. ; )
Lisäksi mulle sattui äärettömän ihanat huonetoverit oltiin sama porukka siinä neljä naista torstaista maanantaihin. Muut kolme jäivät vielä kun mä lähdin. Tekisi mieli mennä katsomaan tänään. ; )
Sairaslomaa on melkein syyskuun puoleen väliin. Kesä menee siis tässä. Mutta mikäs on mennessä. Kipuja on, tottakai. Rangasta kaivettiin luutakin pois joten sellaisen ronkkimisen jälkeen menee pitkään ennenkuin tilanne rauhoittuu alkuperäisestä ongelmasta puhumattakaan.
Voin istua, mulla on apuvälineitä kotona kuten korotetut istuimet vessassa ja tässä tuolissa. Mutta parasta on jos vaihtelen paikkaa koko ajan. Vartti istumista, sitten kävelyä, vähän makaamista jne.
Joten nyt menen tekemään teetä. Ja kerron sairaalaressusta myöhemmin lisää. Mutta sen vaan sanon että tuo reissu poisti ainakin tilapäisesti sairaalapelkoni. Sain nukuttua öisin, sen minkä kivulta pystyin. Ei ollut kurjia valvomisia ja siitä johtuvia masennuksia ja ahdistuksia. Hienoja näköaloja myöten kaikki ok. Erittäin ok.
Jos sairastutte, menkää kirurgiseen sairaalaan. Vaivojen laadusta huolimatta. ; )