Onko elämää gradunteon jälkeen?
Palautin ohjaajalleni ensimmäisen kokonaisen version gradustani kommentteja ja korjauksia varten graduohjaajalleni reilu viikko sitten. Sunnuntai-iltapäivän hetki oli aika pysäyttävä, sillä painettuani sähköpostin lähetä -nappia, aloin välittömästi pohtia, että mitähän sitä nyt muka tekisi, jos ei gradua. Olin hämmentynyt ja järkyttynyt kaikesta siitä vapaa-ajan määrästä. Koko sunnuntai-iltapäivä ja ilta ihan vain omaa aikaa. Mitähän tässä tekisi? Hullaannuin vapaudesta ja kävin tunnin kävelyllä, join iltapäiväkahvit auringon laskiessa, pesin pyykkiä, asensin Sims 4:sen koneelleni ja opettelin pelaamaan sitä parisen tuntia ja kastelin huonekasvit. Silti kello oli vasta kuusi sunnuntai-iltana, enkä keksinyt enempää tekemistä.
En voinut olla pohtimatta, että tältäkö muista ihmisistä tuntuu, kun ei olekaan työpäivän jälkeen tai viikonloppuna gradua, jota tehdä? Mitä tehdä kaikella tällä vapaa-ajalla?
Parin päivän ihmettelyn jälkeen graduohjaajani palautti minut onneksi takaisin maanpinnalle ja antoi ohjeet lopputenttiin valmistautumista varten. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut hämmentäviä ja mystisiä vapaa-ajan hetkiä, kun olen lukenut artikkeleita tenttiäni varten. Olen jopa huojentunut siitä, että työpäivän jälkeen on taas jotain ohjelmaa, jolla täyttää iltansa. Liika vapaa-aika ei selkeästi sopinut itselleni. Ajattelin ottaa myös tämän lopputenttiin lukemisen testinä siitä, millaisia oppimismetodeja aion käyttää pääsykokeisiin lukemisessa.
Tulin nimittäin myös graduohjaajalle kaapista ulos oikisprojektini kanssa ja toivoin, että voin rauhoittaa huhti- ja toukokuun pääosin vain pääsykokeisiin valmistautumiselle. Todennäköisesti joudun kuitenkin sen verran palaamaan graduun silloinkin, että käyn esittämässä valmiin gradun kevään viimeisissä graduseminaareissa, ennen kuin opiskelijat päästetään kesälaitumille.
Eli elämääni palasi takaisin sama kiire ja jälleen kerran töistä kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä opintojen merkeissä. Kaikesta huolimatta olen oppinut pitämään jatkuvasta tekemisestä ja vaikka muutaman päivän vapaus opiskeluvelvoitteista tuntui ihan makealta, en osaisi kuvitella elämääni ilman jatkuvia deadlineja ja uuden oppimista.
Jälleen kerran havaitsen, että päätökseni jatkaa oppimistani ja itseni kehittämistä on ollut oikea, sillä uuden oppimisen ilo on parasta mitä tiedän. Sitä tunnetta tavoittelen myös seuraavilta vuosilta.
En voinut olla pohtimatta, että tältäkö muista ihmisistä tuntuu, kun ei olekaan työpäivän jälkeen tai viikonloppuna gradua, jota tehdä? Mitä tehdä kaikella tällä vapaa-ajalla?
Parin päivän ihmettelyn jälkeen graduohjaajani palautti minut onneksi takaisin maanpinnalle ja antoi ohjeet lopputenttiin valmistautumista varten. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut hämmentäviä ja mystisiä vapaa-ajan hetkiä, kun olen lukenut artikkeleita tenttiäni varten. Olen jopa huojentunut siitä, että työpäivän jälkeen on taas jotain ohjelmaa, jolla täyttää iltansa. Liika vapaa-aika ei selkeästi sopinut itselleni. Ajattelin ottaa myös tämän lopputenttiin lukemisen testinä siitä, millaisia oppimismetodeja aion käyttää pääsykokeisiin lukemisessa.
Tulin nimittäin myös graduohjaajalle kaapista ulos oikisprojektini kanssa ja toivoin, että voin rauhoittaa huhti- ja toukokuun pääosin vain pääsykokeisiin valmistautumiselle. Todennäköisesti joudun kuitenkin sen verran palaamaan graduun silloinkin, että käyn esittämässä valmiin gradun kevään viimeisissä graduseminaareissa, ennen kuin opiskelijat päästetään kesälaitumille.
Eli elämääni palasi takaisin sama kiire ja jälleen kerran töistä kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä opintojen merkeissä. Kaikesta huolimatta olen oppinut pitämään jatkuvasta tekemisestä ja vaikka muutaman päivän vapaus opiskeluvelvoitteista tuntui ihan makealta, en osaisi kuvitella elämääni ilman jatkuvia deadlineja ja uuden oppimista.
Jälleen kerran havaitsen, että päätökseni jatkaa oppimistani ja itseni kehittämistä on ollut oikea, sillä uuden oppimisen ilo on parasta mitä tiedän. Sitä tunnetta tavoittelen myös seuraavilta vuosilta.