Sep 29, 2007 11:25
Terveisiä Tallinnasta. Seuraa jonkinlainen matkakertomus.
Keskiviikko
Huolimatta siitä että olin jättänyt pakkaamisen aamuksi pääsin matkaan ongelmitta. Kävin ensimmäisenä Forexilla vaihtamassa rahaa, 138 euroa päätyi monopolirahoiksi, joita myös eesti krooneiksi kutsutaan. Minä ja sentin pino seteleitä jatkoimme matkaamme Kupittaan rautatieasemalle. Kävin kaupassa ostamassa eväsleivän ja pullon Mountain Dew'ta (<3) ja kun olin hipsimässä ulos niin hohoo matkaseuruetta pankkiautomaatilla. Mukaanlukien matkanjohtajamme joka on niin ärsyttävä lehmä ettei oikeasti toista. Olen rantannut siitä koko reissun niin ehkä jo riittää mutta sanottakoon että täti sai tupakkalakon katkeamaan yhden askin reissun ajaksi olemalla ihan vaan oma itsensä. Ne jotka tuntee mun hermot ja sietokyvyn ihmisiin saanevat nyt aika hyvän mielikuvan ärsyttävyysasteesta.
Junassa pelasin Gameboyta koko matkan. Helsingissä rautatieasemalta taksilla satamaan ja satamassa turvatarkastusten läpi (haha Mikael otettiin tehosyyniin siellä, ehkä normaaleimman näköinen ihminen koko seurueesta, muut ollaan yli-ikäisiä ernuja ja taiteilijahippejä :D)laivaan. Se oli joku semmonen pikalautta, parissa tunnissa lahden yli. Pelasin koko matkan Gameboyta. Se turnaus oli vaikea! En millään hakannut sitä viimeistä tyyppiä! D: Enkä saanut hakattua silloinkaan vielä kun oltiin Tallinnassa.
Hotelli Portus oli ihan terminaalin vieressä. Majoituimme sinne hyvässä epäjärjestyksessä - esmes Kaarina, mun huonekaveri, ei tiennyt mikä meidän huoneen numero oli ja mä olin jo ehtinyt sisään, hups :D se si kokeili avainkorttiaan kaikkiin kerroksen oviin, numero 425 tärppäsi - ja lähdimme sitten kävelemään vanhaan kaupunkiin. Epäonneksi emme saaneet karistettua matkanjohtaja-Leenaa ennen kuin siinä kohtaa kun minä, Pasi ja Mikael otimme sivuaskeleen ravintolaan. Palvelu oli hidasta kuten Virossa aina. Ja ruoka oli hyvää mutta vähäistä. Söimme, joimme pulloon hyvää punaviiniä ja maksoimme ylihintaa sillä no, raatihuoneen torin laidalla kaikki ravintolat on ylihintaisia mutta olimme epätoivoisia Leenan nälän takia. Tuli se silti halvemmaksi ko Suomessa sellaisessa valkopöytäliinaravintolassa syöminen.
Lähdimme syömästä ja raatihuoneen torin yllä paistoi täysikuu. Oli ihan vitsin siisti fiilis, kävellä mukulakivillä ja katsella tornia ja kuuta. Nam. Lähdimme etsimään syntistä kapakkaa mutta emme löytäneet. Olsi pitänyt ottaa Ilja mukaan, sillä on vaisto joka vetää sen syntiä kohti kokemusta aiheesta. Lopulta päädyimme johonkin hotelli Tallinkin alakerran baariin jossa oli sen verran syntiä että telkkarista tuli pehmopornoa. Tyydyimme osaamme. Yksien jälkeen (pojat joi olutta, minä en mitään) jatkoimme Rimin kautta hotellille. Rimissä oli puoli-ilmaista ruokaa ja muuta sellaista, ostin sieltä myös vaimolle tuliaiseksi Pirates of the Caribbean -lastenkuohuviiniä, mansikanmakuista ja kirkkaanpunaista. Ja itselleni iltaevästä, hyvä niin sillä nälkä oli taas. Kanakolmioleivässä oli jauhettua savukanaa, ihan taivaallisen hyvää.
Hotellilla pidimme valitettavan alkoholittomat room partyt Pasin ja Mikaelin huoneessa. Katsoimme Top Gearin lopun ja sitten jostain eestikanavalta Top Gearin veneilyjakson lopun, söimme ja puhuimme. Sit hipsin huoneeseeni nukkumaan, Kaarina oli jo siellä lukemassa. En saanut oikeestaan koko yönä nukuttua kunnolla, ikkunasta veti ja heräilin koko ajan.
Torstai
Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme tepsuttamaan koko porukan kanssa kohti Tallinnan yliopistoa ja reissun pääasiallista tarkoitusta. Mun jalat kuoli monta kertaa matkan aikana (laskimot :E) mutta bongasin matkalta lankakaupan! Yliopistolla hipsimme tosi hämärien neuvostosisäpihojen poikki uudelle puolelle ja ihan vitsin hienoon high tech -luentosaliin jossa oli mm. kolme isoa taulutelevisiota. :D Sitten puhuttiin tallinnalaisten kanssa opinnäytetyöprosessista että miten meillä ja miten niillä, ja koko ajan pöydällä oli mystinen puhelinhärveli jossa oli kolme mikrofonia ja kaiutin, jonka avulla oltiin yhteydessä johonkin naiseen jonka nimi on ehkä Sirvi. Jos mulla olis semmonen puhelin vastaisin siihen aina että Hello angels.
Sit syötiin ihan vitsin pelottavassa opiskelijaruokalassa. Ja koska lounastauko kesti kaksi tuntia niin haha, kipitin takaisin sinne lankakauppaan! Ostin sieltä kaksi puoli-ilmaista isoa vyyhdillistä ohutta merinovillalankaa, yhden tautipinkin ja yhden ruosteenoranssin. Ja si kahvilan kautta takaisin yliopistolle, puhuimme eri ihmisten kanssa opinnäytetyöprosesseistamme ja sitten liukenimme jälleen.
Koska Leenasta oli päästy tässä kohtaa eroon, hän meni jonkun toisen tädin kanssa sinne Sirvin luokse, koko ryhmä saattoi pysyä yhdessä. Ritva ja Leena (meidän opettajatutorit) vei meidät yksille opiskelijabaariin ja sitten me nuoret lähdimme kohti Viru-keskuksen kirjakauppaa. Perillä minä jatkoin soolona vielä vähän eteenpäin, kävin vanhan kaupungin rajalla Apollo raamatupoodissa ostamassa kirjoneulelapaskirjoja. Sitten kipitin takaisin Viru-keskukselle ja löysin muut. Menimme syömään yhdessä, haasteellisen Radisson Sas-hotellin ja sen vieressä olevan talon etsimisen jälkeen löysimme sen pienen italialaisen ravintolan jota Kaarinan Tallinnassa asuvat tutut olivat suositelleet. Se oli kyllä halpa, mutta palvelu oli ylenpalttisen hidasta, sain tomaattibruschettaa gorgonzolabruschetan sijaan ja korttipakan kokoisen palan lasagnea. Tämä ilo ja kaksi pulloa vettä - toinen kuplilla ja toinen ilman - maksoi 180 kroonia, eli yli kymmenen euroa. Ei olsi paha jos olsi saanut mitä tilasi ja enemmän ruokaa, mutta. :D Tässä kohtaa tuskailin jo että eikö Tallinnassa voi syödä missään ilman että saa pettyä jotenkin, Heseenkö tässä pitäis mennä. D:
Minä ja Jenni palasimme kaupan kautta hotellille, muut lähtivät Iljan johdatuksella Depeche Mode -baariin, jossa soi vain Depeche Mode ja drinkkien nimet ovat bändin biisien nimiä. Kävimme taas Rimissä matkalla ja ostin kaksi kanaleipää ja juotavaa ja suklaata, eväiden turvin majoituimme minun ja Kaarinan huoneeseen sillä Jennin huonetoverina oli Leena. Parka. Katselimme Housen loppupuoliskon (ja sain hirveän Damien Rice -kaipuukohtauksen kun sen lopussa soitettiin Delicatea) ja Dexterin ja meillä oli hyvin hilpeää ("nyt saa Jorge isän kädestä!"). Jenni vetäytyi lohikäärmeen Leenan luolaan huoneeseen ja minä katselin vielä South Parkin ja Distractionin ennen kuin kömmin nukkumaan. Kaarina palasi joskus aamuneljältä.
Perjantai
Aamiaista. Tällä kertaa munakas oli parempaa kuin torstaiaamuna. Sitten muut lähtivät kirjastokierroksille, minä skippasin sen koska jalat ei olsi kestäneet sitä. Hiipparoin takas huoneeseen, kävin suihkussa ja otin ostos-tv:n parissa torkut, pakkasin tavarat ja vein ne säilöön luovuttaessani huoneen puoli kahdeltatoista. Lähdin si rahjustamaan Sadamarketiin ja jumalauta se matka tuntui pitkältä. Se on parinsadan metrin päässä hotellilta linnuntietä mutta välissä on SATAMA-ALLAS joka pitää kiertää -> matkaa noin kilometri, ja se on tukkoisilla laskimoilla aika vitun pitkä matka. :D Mutta ko hiljakseen rahjusti niin pääsi perille, löysin nopean etsinnän jälkeen lankakaupan josta minulta oli tilattu ohutta liukuvärjättyä Viron villaa. Ostin sitä si kolme eriväristä vyyhteä ja kävelin takaisin hotellille Rimin kautta. Ostin siitä kauppakeskuksesta myös viinipullon ja kaksi Viru Valge Cooleria. Viinakaupassa meinasi tulla känniin ihminen, kun joka hyllyn päässä joku täti seisoi pienen pöydän ääressä ja maistatti viskiä ja konjakkia ja camparituoremehua ja yrttilikööriä kermalla ja ilman ja vana tallinnia kolmea erilaista ja passoatuoremehua ja cointreaukarpalomehua. Huaah. Kai humalaiset ostaa enemmän viinaa si, ei kyllä muhun tehonnut. :D
Si kävin myös syömässä siinä ostoskeskuksen tosi kornissa buffetravintolassa, söin kalkkunankappaleita vaaleassa kastikkeessa ja valtavan vuoren perunamuusia (kerrankin siellä annettiin kunnolla ruokaa!), lumipallojälkiruoan ja vettä ja maksoin ilahduttavasti vain 80 kroonia (reilu vitonen). Hipsin Rimin kautta - lisää tuliaisia ja matkaevästä - hotellille, säädin tavarat matkalaukkuun ja sitten istuskelin nettikoneella messellä vaimon kanssa kunnes muut palasi kierrokselta, jolla kuulemma käveltiin jotain kahdeksan kilometriä portaita ylös alas (Tuulalla oli askelmittari). :D Ihan hyvä etten mennyt.
Terminaalin kautta laivaan, passia ei edes vilkaistu kunhan se vain oli näyttää että joku punakantinen vihko sillä on joo ja sitten keulabaariin kun ei löydetty muutakaan istumatilaa. Huono musiikki soi kaiuttimista liian kovalla ja pelasin Gameboyta ja VIIMEIN päihitin sen helvetin vastuksen ja voitin lv60 Mewtwo-kortin jee. :D Tuuli kovasti, merellä, kävin yläkannella ja kävelin urheasti sen päästä päähän vaikka tuntui koko ajan että tuuli nostaa ilmaan tai vähintään kaataa. Jännitti, kieltämättä.
Helsingissä satamasta rautatieasemalle. Ja SirKala oli siellä! :D Se oli tullut hengaamaan asemalle koska "kuitenkin tulee joku" ja tadah, minä tulin. Pasin kanssa juteltiin sille hetki ja si mentiin junaan. Siirryimme Pasin kanssa heti Pasilan jälkeen ravintolavaunuun sillä meidän vaunussamme oli ruotsia puhuvia kovaäänisiä teinejä jotka soitti musiikkia kännyköistään. Ravintolavaunussa Pasi tarjosi mulle mansikka-limesiiderin (oi! <3) ja itselleen oluen ja vietimme hyvin tehokkaan puolituntisen tekemällä haastattelukysymyksiä maanantain musiikkikirjastovierailua varten. Ja sitten keskustelu harhautui Linnunradan käsikirjaan liftareille, Marvinin ulkonäköön, 80-luvun Teräsmies-lehtiin jne jne jne ja päädyimme homoista hentaihin. Sitten piti palata omaan vaunuun kun oltiin melkein Kupittaalla. Appiukko oli auton kanssa vastassa, heitimme Pasin kotiin ja sitten pääsin viimein omaan kotipesään vaimon ja lasten luo. <3
Että silleen. :D Kannatti käydä, Tallinna on kiva kaupunki jos ei välitä siitä että joka paikassa pitää jonottaa ja odottaa ihan vitusti.
reissuu